Ensimmäisenä työpäivänä saapui syys. Muuntauduin impulsiivisesta kesäihmisestä turvalliseksi aikuiseksi ja pakkasin napapaidat ylähyllylle odottamaan seuraavaa suvea.

Syksy on kirjojen, elokuvien ja teen aikaa. Torstaina pistäydyimme after work -teellä Théhuoneella. Neonvihreä uuden sadon shincha maistui raikkaalta ja nurmelta. Huuhtoi kiireet pois.

Théhuoneelta on lyhyt matka Orioniin. Syksyn ensimmäisenä leffaksi valikoitui lapsuudenidolini Jacques-Yves Cousteaun dokumentti Elävä meri. Sukellusvideoita, edistysuskoa ja puujajalkahuumoria suoraan 70-luvulta. Ranskalaiset oseonautit hörppivät viiniä, polttelevat savukkeita ja silittelevät kaloja meren pohjassa. Välillä vedenalaisella tutkimusasemalla vierailee parturi. Ateriat tilataan videopuhelulla rouva Cousteaulta. Vedenalainen maailma on huikaisevan kaunis ja ravuilla paritteluaika.

Ihan parasta. Pitänee kaivaa esiin muutkin Cousteaun dokumentit syysiltojen iloksi.