Myöhäinen muistelo pitkäperjantailta. Perinteiseltä sadepäivältä.

Lakkasin kynnet nudella.

Lopettelin Tove Janssonin Kesäkirjan. Kuuntelin sateen ropinaa ja haaveilin saaristomökistä. Sellaisesta pienestä ja harmaasta.

Asettelin pääsiäismakeiset purnukoihin, kippoihin ja kristallilaseihin.

Jännitin ja iloitsin lahjakkaan Sirun voittoa The Voice of Finlandissa.

***

Kesäkirja oli aika ihana. Se kertoo piskuisen Sophie-tytön ja tämän isoäidin ystävyydestä sekä saariston verkkaisesta elämänrytmistä. Tuittupäinen kaksikko nahistelee ja askaroi ympäriinsä. Luontoon ja mereen suhtaudutaan mutkattomasti mutta kunnioittavasti.

Jansson kuvaa hienosti myrskyä, joka ei ole ystävä eikä vihollinen vaan vain on.

Ja rakastan sanaa rasvatyyni. Siinä kiteytyy hellepäivä.

Luen kirjan uudelleen heinäkuussa. Pääsiäisenä kesä oli vielä liian kaukana.