Tinder toi eteeni kaljun miehen, jolla oli syvällinen esittelyteksti. En viehäty jostain syystä kaljuista miehistä, mutta tässä Kaljun esittelytekstissä oli jotain mukavaa, eikä se mieskään ihan susiruma ollut, vaikkei sillä tukkaa ollutkaan. Painoin sydäntä ja siitä syntyi mätsi. Kalju oli 40 vee, mikä on meikäläiselle aivan täysi maksimi. Kalju kyseli ensimmäisenä päivänä, että vaikka ”tarjoan esteettistä silmäniloa, niin mitä siellä korean kuoren alla on?” Puoli päivää mietittyäni annoin syvää luotavan vastauksen. Osaan sinänsä pelata näitä pelejä. Mikäli tyypillä on esittelytekstissä elämän syvimpiä pohdintoja, niin osaan vastata miehelle siten, mitä hän haluaa kuulla. Toki kaikki mitä vastasin oli totta, mutta tiesinhän mä, että vastaustyylini miellytti Kaljua.

Kalju ei sinänsä ole aktiivinen viestittelijä, häneltä tuli viestejä 1 kpl/päivä. Seuraava viesti koski sitä, onko mulla lapsia tai entisiä avioliittoja. Ei kumpiakaan. Kysyin, onko hänellä. Kolmantena päivänä tuli vastaus, ettei kumpiakaan ole. Mutta samalla hän ehdotti, että voitaisiinko siirtyä juttelemaan puhelimitse, niin ”voidaan aistia kemioiden tilannetta”. Taas mä olin lentää perselleeni! Siis anteeks, me ollaan vaihdettu 6 viestiä, 3 per nuppi, ja nyt pitäisi jo antaa puhelinnumeroa?? No way, Jòse. Olen TAAAAS varmaan rajoittunut, mutta emmä nyt jakele puhelinnumeroani niinkun Veikko Hursti soppaa. (Veikko Hurstin työtä lainkaan väheksymättä). Jos kaverilla on niin kiire aistia kemioita, niin on varmaan sitten kiire pariutua ylipäätään. Enkä mä sellasta halua. Hmph. EI JATKOON!

Vastasin Kaljulle, etten anna puhelinnumeroani näin lyhyen keskustelun jälkeen, pahoitteluni. Ja että hän vaikuttaa tyypiltä, joka haluaa edetä nopeasti ja asettua aloilleen, mutta en itse ole sellaista tyyppiä. Toivotin aurinkoa ja lämpöä tulevaisuuteensa. Kalju, mies, jonka kaikki kolme viestiä oli tylsän asiallisia ja hallittuja, ilman mitään pilkettä tai hymiötä, vastasi viestiini ”Kivaa kesän odotusta” ja perään pari räkänauru emojia. Jos nämä hymiöt vääntää emojiksi, niin tiedätte ehkä mitä tarkoitan: XD :D. Voisin kuvitella, että nyt meni mun vastaus Kaljulla tunteisiin.

Kaljun kriteerit naiselle kaiken perusteella oli siis ulkonäkö, että osaa puhua syvällisiä, ja ettei ole lapsia eikä ex-aviomiehiä. Sinänsä ihan järkeen käypä lista, omani kun on paljon pidempi. Tässä lyhyt versio listastani, joka siis koskee nyt sitä Elämäni rakkautta valkealla ratsulla:

• pitää koirista
• puhuu tunteistaan
• on edes hieman romanttinen, edes joskus
• käy töissä, mieluiten säännöllisissä päivätöissä ja on säännölliset tulot
• ei lapsia
• mielellään ei aiempaa avioliittoa, mutta loistolöydön kohdalla tästä voidaan neuvotella. Neuvotteluiden ensimmäinen kriteeri on, että eksän kanssa asiat ovat kunnossa, ettei ole odotettavissa mitään hullun eksän purkautumisia. Tämä ois kyllä kiva plussa, vaikkei takana olis avioliittoakaan…
• pitää seksiä tärkeänä osana parisuhdetta
• meillä on jonkinmoisia samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja samanmoinen arvomaailma. Kokemus kertoo, ettei kokkareen kantsii seurustella vihervassarin kanssa, se on kovaa työtä.
• hymyilee ja nauraa

Ymmärrän, että olen kovin vaativa parisuhteen suhteen. En halua seurustella kenenkään ”ihan kivan” kanssa, olen mieluummin sinkku. Mutta tätä listaa katsellessa ymmärrän ehkä hieman, miksi olen sinkku. Onhan siinä vaatimuksia. Eikä näitä vaatimuksia täyttäviä miehiä istu ihan joka oksalla. Mutta onneks mäkin olen aika timantti tyttöystäväksi!