Konjakki
Liityin Tinderiin jo pari viikkoa eron jälkeen. Lähinnä selaan Tinderiä kuin kuvastoa: toi ois kiva, toi sopis yhteen mun sohvan kanssa, ton kainaloon oliskin kiva käpertyä… Mutta en kuitenkaan ole tässä vaiheessa hirveän innokas keskustelemaan kenenkään kanssa, siinä (tai koko seurustelu/tapailu-asiassa) on vielä jotain ahdistavaa. Toki saakin olla, erosta kun on niin vähän aikaa. Olen siis juuri sellainen matchien-keräilijä, jota moni Tinderöijä vihaa, oujes!
Lähes samantien Tinderiin liittymiseen jälkeen mätsäsin herra Konjakin kanssa. Viestittelimme viikon ja Konjakki vaikutti todella normaalilta ja tasapainoiselta tyypiltä. Keskustelujen perusteella meillä oli samanlaisia arvoja ja ajatuksia. Konjakki rohkeni kysymään, josko tapaisimme. Pari päivää mietittyäni ajattelin, että no miksipäs ei. Taistelin paljon sen kanssa, että erostani oli tuossa vaiheessa tosiaan pari viikkoa, onhan se nyt aivan hullua siinä vaiheessa tavata ketään. Enkä edes kaivannut seksiäkään, joka saattaisi olla myös Tinder-treffien anti. En todellakaan tiedä mitä näiltä treffeiltä hain! No, katsotaan nyt, ajattelin.
Konjakki tuli minua tapaamispaikkaamme vastaan. Hän halasi minua ja mietin, että onpa kaverilla solahtanut reilusti partavettä, hyh, mikä katku! Kävelimme muutaman korttelin matkan pubiin, jossa suuntasimme tiskille. Tässä vaiheessa Konjakki kertoo, että otti ”pari konjakkia jännitykseen” ennen tapaamistamme. Ihan oikeesti?! Ei kai kukaan voi pelätä Tinder-treffeja niin paljon että täytyy ottaa PARI KONJAKKIA viiden aikaa päivällä?? Ei se ollutkaan kitkerä partavesi, joka tuoksui nenääni, vaan kaveri haisi ensi tapaamisellamme viinalle. Nice one. Edellisenä iltana Konjakki viestitteli, että vaikka olemme sopineet menevämme parille, niin ”juominen ei saa sitten lähteä käsistä”, sillä hänellä on lauantaina aamupäivästä menoja. Öööö, ei kai juominen nyt muutamien takia lähde käsistä…? Muutaman tunnin treffiemme jälkeen lähdin kotiini ja Konjakki viestitteli vielä illalla pari viestiä. Oli treffeiltämme lähtenyt vielä kaverin kanssa muutamalle.
Mietin illalla, että olenkohan mä nyt vaan tosi rajoittunut. Omasta mielestäni osaan käyttää alkoholia, juhliminen on mun mielestä kivaa ja olen toisinaan krapulassa. En siis sylje kuppiin. Mutta Konjakista tuli vähän sellaiset vibat, että alkoholi maistuu tosi reilusti. Treffien aikana Konjakki myös kertoi, että kun on tiukkaa ja stressaavaa töissä, niin mikään ei rentouta, kuin kunnon kännit. Mikään muu ei laukaise tilannetta. En oikein tiennyt miten siihenkään olisin suhtautunut. Toisaalta ymmärrän, että joskus on vaan tilanteita, että tekee mieli vetää päädyt. Mutta ei se sinänsä sitä asiaa ratkaise… No, sen lisäksi, että Konjakki tykkäsi konjakista, hänellä on reissutyö. Hän on noin päivän viikossa kotona. Jos kaipaan sellaista parisuhdetta, mitä nyt kuvittelen kaipaavani, niin reissutöinen mies ei täytä tarpeitani tässä kohtaa. Kun en kaipaa nyt seksisuhdettakaan. Eikä sillä, että mun ja Konjakin välillä olis kipinät lentäneet. Ehkä lähinnä olutroiskeet…
Konjakki laittoi seuraavana aamuna viestiä, että millaiset fiilikset mulle jäi. ”Ihan kivat fiilikset”, oli mun nihkeä vastaus. Kumma juttu, mutta Konjakista ei ole sen koommin kuulunut.