Pilotti: Kaikkea sitä voi seurata yhdestä Tindermätsistä

Kaksi viikkoa sitten minusta tuli ensi kertaa äiti. Ei varmaa tarvinnee kertoa, kuinka se tapahtuu. Varmaa on kuitenkin se, että elämä on mennyt eteenpäin melkoisen nopeasti ja voin kertoa, että kun kerran pyyhkäisee oikealle oikeaan aikaan oikeassa paikassa, se on menoa. Kaikki pisteet Tinderille. Ehkä toki suurin osa myös minulle ja miehelleni.

Olen kirjoittanut blogia aikaisemminkin. Urheilusta ja harrastuksestani voimanoston parissa. Uskokaa pois, se lopahtaa melko nopeasti enkä vieläkään ymmärrä miten olen jaksanut kuvata RUOKIA ja kirjata treenejäni nettiin joka päivä. Nyt päässä pyörii miljoona uutta ja upeaa vauvantuoksuista ajatusta, jotka koen että minun on pakko päästä purkamaan kirjoittamalla. Vauvantuoksuisten mietteiden lisäksi, ihan ensimmäisestä päivästä lähtien iski myös se nurja puoli. Millä tavalla minun pitää toimia vauvan kanssa? Imetätkö? Meinaatko nukuttaa lapsen pinnasänkyyn? Älä tee noin tai näin vaan kokeile tätä. Jo parin päivän jälkeen, kun olin mielipuolisesti käyttänyt Googlessa hakusanana mm. sammas, vauva raivoaa tissillä tai näppylöitä lapsen kasvoissa, aloin jo kutsua itseäni nimimerkillä hästäkpaskamutsi, josta päätinkin tehdä blogini otsikon. Varmistelin äidistäni lähtien kaikilta mahdollisilta, olenko nyt huono kun teen näin tai noin, ja aina vastaus oli että et tietenkään. Sitten tuli myös parista suunnasta sitä lyttäystä tietyistä valinnoistani, jotka saivat minut aivan hormoonimyrskyn partaalle. Kaksi viikkoa, aika lyhyt aika tällaiseen reaktioon, mutta kun on kyse minusta, kaikki on mahdollista.

Lopulta päätin, että kaiken tämän voi heittää huumoriksi sen jälkeen, kun on ensin itkenyt, googlettanut, taas vähän itkenyt ja raivonnut sitä itseeni kohdistuvaa kritiikkiä. Kirjoittaminen on ollut minulle aina melko opettavainen tapa tehdä asioita, sillä pidän koulunkäynnistäkin todella paljon. Olen lukenut kymmeniä äitiyttä käsitteleviä blogeja ja mammat ovat taitavia kertomaan rehellisen arkensa pyörteistä. Niin minäkin aion tehdä. 

Olen minä nauttinutkin tästä kahdesta viikosta, vaikka minut voisi stressipääksi ensimmäiset rivit luettuaan luokitella. Olemme aikamoinen tiimi mieheni kanssa; kahteen viikkoon mahtuu yhteisiä työnjakoja, opettelua ja ihan vaan sitä puhdasta ihailua vauvaa kohtaan. Olemme olleet yhdessä kohta pari vuotta. Mieheni väittää, että tuntee minut paremmin kuin minä hänet, mikä aivan varmasti pitää paikkansa. Voisin väittää, että hän osaa ennustaa syntymässä olevan raivokohtauksenkin ihan minuutin tarkalleen. Minä voisin vannoa, että olen löytänyt vihdoin sielunkumppanini huolimatta siitä että minussa on aikamoinen kestäminen, mutta niinhän meissä kaikissa. Ja jos joku nyt haluaa kritisoida sitä, että voiko Tinderistä löytää nykypäivänä jotain pysyvääkin, väittäisin että ehdottomasti voi. Eikä se ole enää reaktioita aiheuttava totuus, jos kerrot että ” Hei, mehän tavattiin Tinderissä.” 

Seuraavaan kertaan. Luulen, että silloin maailmaan mahtuu vielä yksi muttei varmasti viimeinen synnytyskertomus lisää.

J