Sitten voisin vaikka siivota
Seuraavassa blogipostauksessa aion jakaa teille ajatuksiani päivän ajalta. Se selittää hyvin vahvasti mm. melkein kahden kuukauden kirjoitustauon ja sen, miksi puolisoni käyttää minusta puolitosissaan fraasia: ”Yllätyitkö, minä en?”
Maanantai 13.11
5.41..kuin tilauksesta. Nyt äkkiä pikaisesti laittamaan se tutti suuhun, niin aika varmasti se nukkuu vielä seiskaan. Voi luoja, kävipä helposti, nyt takasin peiton alle. Ei saakeli, eikö nuo koirat koskaan väistä. Olin ehkä 5 sekuntia lastenhuoneessa ja lämmitetyssä kuopassa on ranskisvaltaus. Koirat pois ja silmät kiinni. Kello on 7.01..ei hitto, nytkö jo. Äkkiä jääkaapille ja nannit pulloon. Sumua. Sumua. Sumua. On se väsymys ennenkin mennyt ohi. Mitä minä oikein valitan? Nukkuhan se poika taas kuitenkin täydet unet. Nukunkohan liikaa? Nyt kun tää on syönyt, laitan sen sitteriin, PikkuKakkosen päälle ja kahvit tulille. Pakko pötkähtää hetkeksi. Ihan vaan hetkeksi. Kappas, muu perhekin on hereillä. Onpas söpöä kun tuo pieni piltti juttelee televisiolle. Taasko me väitellään siitä, kumpi käyttää koirat. Kyllä ne koirat pärjää hetken aikaa. Mun pitää kuulemma keittää puuroa, koska ollaan vielä lähempänä isänpäivää kun äitienpäivää. Ehkä hän sitten helmikuussa voi. Sitten minä en vie koiria. Täälläpä on likasta, pitää vissiin tänään siivota. Ai niin, ne lastenvaatteet pitää hakea puolenpäivän maissa. Ei hitto, miten selviän siitä vielä kauppaan. Toivottavasti lapsi nukkuu paremmin kun eilen.
12.30 menossa treffaamaan kaupantekijää. Pistän nyt radion päälle niin tuo lapsi pysyy rauhallisena. Vasta ekat liikennevalot. Nyt en kyllä pysähdy, huutakoot hetken. Noni, sehän rauhottu nopeesti. Nyt pitää keskittyä löytämään osotteeseen. Ei voi käydä taas ku miulle että ajan harhaa, missä täällä voi tehdä uukkarin. Soitan nyt sille naiselle että miten pitkä matka täältä pitää kävellä. Ei tässä tänään kyllä enää minnekään treenaamaan ehdi, siellä kotona odotti se kaaos. Onpas miun autossa oikeesti likaset ikkunat. No, ihan sama. Saispa kaupattua jo tänkin. Tää on varmaa nyt oikee ovi. Joo tässä se 10euroo näistä vaatteista, kiitti moi. Ja eikun prismaan. Ei saatana, huudattakoon mopojansa muualla ku parkkihallissa. Äkkiä lapsi kärryyn. Tuoki ukko hiton kärttynen, ei ees hissiin päästäny. Unohdin sitten sen kauppalistan siihen olohuoneen pöydälle. Kyllä mä muistan mitä täältä piti ostaa. Kunhan lapsella on Nannia. Ei hitto mitkä jonot. Tohon kassalle en ainakaan mene, tuo jätkä näyttää nukkuvan ku tuotteita piippaa. Pahoittelen jonottajille, että olen vähän hidas tässä pakkaamistouhussa. En nyt jaksa käydä tuossa S-Pankissa. Parkkihalliin ja tavarat autoon. Onneks ehdin kotiin ennen pikku S:n heräämistä. Ei hitto, nyt en kyllä vielä alota siivoomista. Pistänpä Nashvillen tulille Viaplaysta kun laps nukkuu. Hetkonen, ei se nukukaan. Jos syötäis vähän sosetta. On se kyllä ihana naureskelija. Päristelee soseensakin pitkin ruokalappua. Lässytän taas koko ajan. Kiellän koiraa nuolemasta lapsen naamaa. Kiellän uudestaan. Ihan totta, tätä auktoriteettia on treenattava. Nyt ollaan syöty. Jos nyt sais töllöaikaa. Voin sillä aikaa miettiä, missä järjestyksessä aloitan siivoamisen. Pyykkiä olis ihan hirveesti. Tänään kyllä riittää imurointi ja luuttaminen. Nythän se nukahti, äkkiä järjestelemään pyykit. Tulispa isäntä jo töistä. Unohdin tehdä ruokaakin. No teen myöhemmin. Lapselle ruokaa. On se kyllä ihme, että jaksaa tuollasilla pätkäunilla. Ainakin se näyttää ihmettelevän imurin ääntä. Taidan sytyttää kynttilät. Ei vitsi, unohdin soittaa sinne isännöitsijälle. Haluun tietää, onko hyvitys tulossa kun edelliset asukkaat ei olleet tehneet muuttosiivousta…
Enää tunti kun isäntä pääsee. Onpa ihanaa, kun siistiä. Lapsi on kyllä niin väsynyt, että taidanpa koittaa josko menis nukkumaan. Kappas. Se sammu. Siskokin haluis tulla kyläilee ennen joulua. Aina meille mahtuu. On miulla kyllä maailman paras sisko. Nyt voisin alottaa sen kirjottamisen. Olikohan tää ajatuksenvirta ihan hyvä idea? Isäntä tuli, saa kyllä viiä koirat. Tein sentää ruokaa. Nyt voisin nollata nää ajatukset. Mut se nyt ei oo mahdollista. Pyörittelen mielessäni yhtä sun toista. Tästä sen huomaa, en osaa tehdä mitään kerralla loppuun. Viimeinen ajatus. Miun arki on silti aika loistavaa.