AVAUTUMISBOKSI #1

Tajusin eilen blogikirjotusta kirjottaessa, että kaikki täällä julkaisemani jutut on ollu vielä erittäin pinnallisia ja hyvinkin positiivispainotteisia. Herranjestas, nyt on korkea aika tehdä muutos ja avautua jostain! Olenhan minä yleensäkin aina se ihminen, joka sanoo ääneen ne asiat, joita muut eivät kehtaa. Musta on vaan aina parempi puhua suu puhtaaksi, niin ei jää kellekkään mitään arvailujen varaan. 

Avaan nyt tätä avautumisen aihetta kahdella esimerkillä, jotka molemmat tapahtuivat viikonlopun aikana Turussa:

1) Menen hotellin hissiin, jossa seistä pönöttää jo valmiiksi kolme naishenkilöä. *huomaan jo tässä vaiheessa, että näistä naisista en matkaseuraa tälle hissimatkalle tule saamaan* Kysyn kuitenkin naisilta erittäin *jopa hieman ärsyttävän* pirteänä: ”Oletteko te käyttäneet jo korttia tässä laitteessa? Lähteeköhän tämä liikkeelle?” (hississä piti käyttää avainkorttia reiässä, jotta se lähti ylöspäin) Kaikki kolme naista päättivät vastata hiljaisuudellaan ja seistä pönöttivät edelleen naama norsun vitulla, ja odottivat malttamattomina, että hissi lähtee liikkeelle. 

2) Odotan saman hotellin baaritiskillä. Jono on kummastuttavan pitkä ja palvelu tuntuu olevan melko hidasta. Saharan iskiessä suuhun alan tietenkin itsekin olemaan jo tässä kohtaa hermoheikkona, joten nyt jos koskaan odotan saavani hyvää palvelua. No, pääsen tiskille. Minä: ”Moikka!” Baarityttö: ”Onks sulla henkkareita” (tappava katse) No terveppä terve vaan sullekin. Eihän mulla henkkareita ole, muuten vaan tässä tiskillä hengailen. Olisko ”Moi, saisinko nähä sun henkkarit?” ollu yhtään parempi? 

Ei ole väliä sillä oletko töissä asiakaspalvelijana vai oletko asiakkaan roolissa. Kävelit sitten kadulla, tai olit hississä. Jos joku kysyy sinulta jotain tai jos joku sanoo sinulle jotain – VASTAA. TERVEHDI. KIITÄ. Vastaaminen kysymykseen, kiittäminen ja tervehtiminen kuuluu mun mielestä hyviin käytöstapoihin, jotka jokaisen olisi pitäny oppia jo pikku pentuna. Edes se, että ihminen on luonteeltaan ujo, ei ole selitys sille, että ei vastaa jos kohteliaasti asiasta kysytään. Ujous ei ole selitys kiittämättömyydelle. Ujous ei ole selitys välinpitämättömyydelle. Nämä kaikki ovat merkkejä huonoista, oikeestaan ihan paskoista, käytöstavoista. Toki on ymmärrettävää, että meillä kaikilla on niitä huonoja päiviä. Luultavasti kyseisen baarin työntekijälläkin oli tällöin vain se kuuluisa ”huono päivä”. Ikävintä tässä on kuitenkin se, että minä en hänen huonoista päivistään voi tietää *huono päivä-lappu otsaan maybe?* ja teen omat johtopäätökseni koko ihmisestä vain tämän yhden kohtaamisen perusteella. Ehkä niillä hissin naisillakin oli vain se huono päivä. Kaikilla kolmella. 

Mielestäni ei ole myöskään liikaa vaadittu kohteliaan vastaamisen ja tervehtimisen mukana vilauttaa myös pientä hymynpoikasta, ja oikeesti ottaa se pää joskus pois sieltä persereiästä. Mulle on opetettu kotona pienestä pitäen, että ”morjenstaminen ei maksa mittään” ja tästä mää aion pitää kiinni hamaan loppuun saakka. 

Terve.

xxx