Mun on pakko poistua, koska sä olet niin lyhyt
Hattumuijaisuuden lisäksi minussa virtaa tennarimuijan veri. Rakastan tennareita. Rakastan lenkkareita. *sanahirviö* Rakastan kenkiä, jotka on äärettömän mukavat jalassa. Rakastan kenkiä, joilla voi aina kävellä, ja juosta. Kammoksun korkkareita. Todella paljon.
En ole koskaan käyttänyt mitään korkkareita arkikenkinä. Vielä kuitenkin muutama vuosi sitten saatoin hyvinkin laittaa korkkarit vaikka baariin. Oikeastaan ihan jäätäviä korkoja silloin käytinkin, kunnes yhtäkkiä mun kaappiin ei eksynyt enää kuin tennareita – matalapohjaisia ja löysiä mukavuuskenkiä. Talvisin käytän tietenkin myös bootseja ja maihareita, ja kesäsin sandaaleita ja liploppeja. Korkkareita – en koskaan.
Eniten mua korkkareissa vieroksuttaa varmaankin se epämukavuuden tunne jaloissa, ainakin tennareihin ja sneakereihin verrattuna. Toisena asiana mulla tulee heti mieleen korkkareilla kävely – yhtä helvettiä. Mää en vaan osaa. Enkä tykkää. Ihan perkeleen rankkaa. Joka paikkaan sattuu eikä pääse kovaa. *viimetipan ihminen täällä bingo*
Korkkareissa mua ahdistaa myös se, että tunnen oloni ihan jäätävän isoksi. Oon 168 senttiä pitkä, eli suht normaalimittainen, nainen. Korkkarit jalassa mulle tulee semmonen fiilis, että oon ihan älyttömän iso tyranni kaikkien muiden vieressä. Tunnen oloni todella todella epämukavaksi siinä tilanteessa. Muistan vielä tosi pitkän aikaa sitten kun menin baariin korkkareilla ja vaihdoin muutaman sanan erään tutun miespuoleisen henkilön kanssa. Tämä henkilö on mua normaalistikin huomattavasti lyhempi. Mulle tuli ne kymmenen sentin korot jalassa niin kamala olo siinä tilanteessa, että mun suusta pääsi ihan vahingossa sanat: ”Sori, mää en voi jutella sulle, koska sää oot niin lyhyt” ja lähdin selittelemättä suoraan kotiin. *WTF?* Toivon sydämeni pohjasta, että kyseinen henkilö ei pahoittanut mieltään, koska mää en millään tavalla halunnut haukkua häntä lyhkäsyytensä perusteella. En vaan kestänyt itteäni ne helvetin korot jalassa, ja sanat tuli vaan mun suusta. *jäätävää* Asuin tällöin kyseistä baaria vastapäätä, joten juoksi tien toiselle puolelle vaihtamaan kengät. Paita vaihtoon, kengät vaihtoon ja menoksi. Ai että elämä oli autuasta ja sai bailata rauhassa menemään kun ei tarvinnu miettiä yhtään mitään. Mihinkään ei sattunut eikä mistään puristanut. Enkä joutunut katsomaan kanssaolijoita kilometrin pitusesta tornista. Kenkien vaihto sinä iltana ei tiputtanu mun sydämeltä kiveä, vaan mun sydämeltä tippui oikea kivivyöry.
Kuvailisin mun tyyliä melko rennoksi tyyliksi muutenkin kuin kenkien osalta. Ystäväni luonnehti puolivahingossa tyyliäni pari viikkoa sitten ”renttu”-tyyliksi. *:(* En haluaisi myöntää, mutta onhan se vähän totta. Haluaisinkin yhdistää tähän perkeleen ”renttu” -tyyliin naisellisuutta hippasen enemmän. Välillä mulla tulee semmonen fiilis kuin olisin pikku poika 5-panel päässä ja tennarit jalassa, ja tätä minä en todellakaan halua. Minä en halua missään tilanteessa näyttää pojalta.
Instagramista on aina kivaa selailla erilaisia tyylejä ja asukokonaisuuksia. Löysin sieltä ihan meikäläisen näkösen asun korkkareilla höystettynä; revityt farkut, pelipaita ja PIIKKIKORKKARIT! Ihan pööfekt! Rento, mutta silti niin naisellinen. Nykyään kun voi yhdistää ihan kaikkea kaikkeen, olisi kiva itsekin oppia rikkomaan rajoja pukeutumisen ja asusteiden suhteen enemmän. Tänä päivänä voit yhdistää verkkarit ja korkkarit ja simsalapim – olet superfäshön. Vielä muutama vuosi sitten näitä verkkarikorkkari-yhdistelijöitä pidettiin muotitiedottomina arjen sankareina, joita tuijoteltiin aina ”ootko tosissas” -ilme kasvoilla.
Nähtäväksi jää uskallanko laittaa tänä kesänä edes kerran korkkarit jalkaan, vai viekö äärimmäinen mukavuudenhaluni voiton. Jälleen kerran.
xxx