Asuin kolme vuotta sitten Helsingissä kevään ja kesän ajan, minkä jälkeen muutin takaisin Jyväskylään. Tämän Helsingissä vietetyn puolen vuoden aikana mulle äityi päähän jonkin sortin Helsinki-rakkaus. 

Ihmiset. Tapahtumat. Meiningit. Sporakiskojen kolina. Keskustan vilinä. Rakennukset. Meri. Helsinki. Mää vaan rakastan sitä kaupunkia. Joka kerta kun menen Helsinkiin, mulle tulee äärettömän hyvä mieli. Se tietty Helsinki-fiilis! Enkä mää tiedä mistä tämä fiilis edes kumpuaa. Tiedän, että asuinkaupunki on loppupeleissä täysin sivuseikka, jos elämässä kaikki muut tärkeämmät asiat ovat hyvin. Uskon silti, että asuinkaupungin miellyttävyys on todella iso osa omaa hyvää oloa ja elämän laatua. Ihmisen täytyy asua siellä, missä tuntee oman olonsa parhaaksi mahdolliseksi. Jyväskylä ei ole mulle tätä tunnetta koskaan tarjonnut. *turhautuminen*

Kun kesälomat on pidetty ja Jenkkireissu heitetty, on aika rueta miettimään elämän seuraavia haasteita. Oon asettanu päämääräksi sen, että vielä tämän vuoden puolella me tullaan asumaan Helsingissä. ’Tyhjän päälle ei saa ikinä muuttaa’ on ollu mun pienen elämäni motto, ja se pysyy edelleenkin. Ensin siis täytyy saada työhommat kuntoon, ennen kuin muuttamista voi vakavasti alkaa suunnittelemaan.

Tätä kaipuuta lievittääkseni lähden huomenna viikonlopuksi Helsinkiin. Mää nautin. Paljon. *tsirilimpsis*

xxx