En haluaisi myöntää, mutta mää oon todella kärsimätön ihminen. Tämä seikka on tullut huomattua jo parin päivän sisällä tämän bloginkin suhteen. Mulla on pää täynnä ideoita tähän blogiin, ja oon oikeestaan viime päivät pyöritelly koko ajan mielessäni kaikkia siistejä juttuja, joita haluan tulla tänne toteuttamaan. Oon oikeesti ihan intopiukeena tästä!! Mutta tottakai ”kaikki tänne heti”-ihmisenä mun pitäisi saada tehtyä ja toteutettua kaikki heti. Samantien. Välittömästi. Kuinkas muutenkaan?

Ensinnäkin blogin ulkoasuseikat piti tietenkin saada hetkessä kuntoon, ja voi perkele sitä raivon määrää kun en heti osannutkaan tehdä näitä kyseisiä muutoksia. Tässä kohtaa meikäläisen kärsivällisyys ei riitä, ei sitten alkuunkaan. Mietin esimerkiksi kuumeisena, että miten ihmeessä mää saan kuvat tänne postauksiin isommiksi ja kuinka saan muokattua myös sivuprofiilin kuvaa isommaksi ja miten tänne tehdään banneri? Mitä? Miten? NYT HETI! Ei tarvitse olla nörtti, jotta osaa edellämainitut hommat tehdä, mutta kun jos ei riitä kärsivällisyys edes ohjeisiin ja asetuksiin tutustumiseen, niin turha kai odottaa, että mitään osaisikaan. Oon ihminen, joka ei siedä hetkeäkään väliaikasia tai keskeneräsiä hommia, vaan haluan, että kaikki on kunnossa yhtä nappia painamalla. Uskokaa kun sanon, että piru on merrassa välittömästi, kun sitä yhtä nappia ei löydykään. ”Mää en vittu ossaa! Ei tää toimi! Mää vihaan teknologiaa!!”-meininki on vallannut tän huushollin lähes joka ikinen ilta. Loppuviimein Mika on joutunut auttamaan mua lähes kaikessa ja tietenkään mikään homma ei ollut oikeesti yhtään iso homma. *säälittää* Mä en vaan ollut yksinkertasesti jaksanut tutustua ja perehtyä asiaan. No, jos mun kiihtyminen tapahtuu nollasta sataan, niin tullaan sieltä onneksi myös alaspäin vähintään yhtä lujaa. Taikanapin löytymisen jälkeen, elämä on välittömästi taas autuasta. Aina. *hups* *hymynaama* 

Nyt on kuitenkin kuvat suurennettu, ja uusi banneri on onnistuneesti tehty. Ne ketkä sen tajuaa – tajuaa 😉 minusta idea oli erittäin käypä tähän blogiin ja kuvaa todella hyvin meikän tyylihommia. *LIIKKIS* 

Tämä oli nyt tämmönen äärettömän turha vuodatuspostaus. Halusin vaan ilmoittaa, kuinka omat luonteenpiirteet voikaan välillä jopa vituttaa. Oon paininu tän kärsimättömyysngelman kanssa jo 24 vuotta, ja tuntuu, että vähäisetkin kärsivällisyyden rippeet katoaa vuosi vuodelta. Anyway, halusin mä tällä postauksella myös kertoa kuinka innoissaan mää olenkaan tästä blogista! En malta oottaa *ylläri* että pääsen tässä alkuun ja saan hommat rullaamaan. Luultavasti tämä alku tuleekin olemaan vähän vielä kangertelevaa ja tönkköä postaamista, kunnes löydän sen oman juttuni, ja tapani tehdä. 

Teen tästä postauksesta hippasen vielä turhemman ja vaihdan aiheen lopuksi vielä säähän. Tuntuuko teistä, että nykyään tuulee paljon enemmän kuin ennen? Siis oikeesti, mää oon varma, että mun koko tähän astisen elämäni aikana ei oo tuullut niin paljoo kuin nyt viimesen kuukauden aikana. Ja ymmärrätte varmaan, että näin hattumuijana, tuuli on pahin vihollinen. 

Pitäkää hatuistanne kiinni!

xxx