Tänään oli toisiksi viimeinen lomapäivä, mutta mun aamu alko herätyskellon soittoon. Syystä että piti olla tikkana soittamassa tasan kaheksan reikä reikä hammaslääkärin päivystykseen, koska hampaassa luultavasti erittäin iso reikä, reikä. *heh heh*

Sydän tykyttäen ja jalat täristen menin pelon sekasin tuntein lääkärin vastaanotolle. Hammaslääkäri on ollu aina mulle tosi tiukka paikka. Muistan sen vieläkin kun pikkutyttönä itkin jo kotona valmiiksi kun oltiin lähdössä hammaslääkäriin. Mulle on jääny mieleen yhet punaset kengät, joiden kengännauhoja kotona sidoin ja itkin niin, että en meinannu saada happee. Tänään tilanne oli kotoa lähtiessä kutakuinkin sama, mutta jalassa oli turkoosit Vansit. Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen. Reikä paikattiin, ja kovana mimminä selvisin vielä ilman puudutusta. *katu-uskottavuuspisteitä ropisee* Tunsin hammaslääkäristä poistuessani itseni jonkinlaiseks arjen sankariks. 

Hammaslääkäristä kotiin ajaessa mietin kuinka mun on lopetettava kaikkien hapollisten juomien juominen, karkin syönti ja kaikenlainen muukin toiminta, joka pilaa hampaat. Ajattelin oikein kuinka teen ryhtiliikkeen ja sillä samalla sekunnilla alan karsia elämästäni pois asioita, jotka reikiinnyttää hampaita. Matkalla kotiin poikkesin kauppaan ja ostin sieltä tietenkin uuden hammasharjan ja hammaslankaa, koska nyt lähtee! Karkkihyllyn kohdalla ajattelin kuitenkin, että pakkohan mun on jollain konstilla palkita itteni tästä hammaslääkärissä käymisestä. Poistuin kaupasta suklaalevy kassissa hytkyen. Kuinka helvetin heikko voi ihminen olla? Toisinaan mää en ihan oikeesti kestä itteeni. 

Kauhutarinan jälkeen tämä päivä muuttui ihanan rennoksi lomapäiväksi. Tein ihanaa aamupalaa ja katoin peiton alla Netflixiä pikku possu kainalossa. Samassa asennossa vierähti monen monta tuntia, kunnes havahduin kellon olevan jo Ärrän päivälenkin aika. Mua ei haittaa yhtään, että vietän viimeset lomapäivät tekemättä yhtään mitään. Oikeestaan tämä on aika ihanaa. 

Ainiin, Mika soitti mulle aamulla töistä ja kerto olevansa tulossa käymään kotona nopeesti. Se oli saanu kaupasta ilmaset munkkikahvit ja halus tuoda mulle munkin 😀 kotiin kesken työpäivän? Kyllä! Niin oli munkki servetissä ja kahvi pahvimukissa. 

’Rakkaus on pieniä tekoja’, sanotaan. 

Ällöö, mut totta. 

xxx