RAKASTETUIN JA VIHATUIN SNAPCHAT

Kävelin toissapäivänä töistä kotiin. Kotiin päästyäni aloin jotenkin mielessäni kelailemaan kotimatkaa, ja tajusin, että mää en oikeesti muistanu koko matkasta mitään. Mut valtas yhtäkkiä jokseenkin ihan kammottava hätä siitä, että kävelinkö mää muka ihan oikeesti kotiin, koska mää en muista mitään! En muista yhtään mitä mun ympärillä tapahtu. Minkälaisia ja minkänäkösiä ihmisiä mua tuli vastaan? Millanen sää ulkona edes oli? Hetken ehdin jo miettiä, että onko dementian puhkeaminen 24 vuotiaana mahdollista, kunnes tajusin mistä kaikki johtui. No siitä, että kävellessäni kotiin KATSOIN KOKO MATKAN TOISTEN IHMISTEN SNAPCHATIN MY STORYJA! * J Ä R K Y T T Ä V Ä Ä *

Me ollaan töissä muutamana viime viikkona päädytty kuumana puheenaiheena keskustelemaan sosiaalisesta mediasta ja siitä, mitä se oikeesti on tehny meille ihmisille. Vaikka mää itse olen todellakin somen suurkuluttaja, instagram-addikti ja melko tuore snapchat-riippuvainen, väitän silti, että vaikka sosiaalinen media antaa meille paljon, ottaa se vielä enemmän. Mun kotimatka oli vain yksi todiste siitä, että mä olin niin sulkeutunut sosiaalisen median maailmaan, että mä en edes tiedä mitä mun ympärillä tapahtu! Luoja paratkoon, elämä ja maailma vilisee ohi ja mää tuijotan pienestä kuvaruudusta toisten ihmisten tekemisiä, ja paskan jauhamisia. Toisin sanoen, elin koko työmatkani toisten ihmisten elämää ja unohdin täysin omani. 

Varsinkin snapchatin voimakkaamman esiintulon jälkeen oon ruennu miettimään ihmisten käyttäytymistä sen kanssa. Ihmisten tuntuu olevan pakko (minä mukaan lukien) päivittää omaa my storya heti aamulla herättyään, tai heti jonkin tärkeän jutun tapahtuessa. Tästä esimerkkinä yllätin lauantaina mummon viereisessä metsässä kakalla. Tottakai tämän nähtyäni, mun oli pakko kertoa tämä ikimuistoinen kokemus snapchatissa 😀 *edelleen naurattaa* Eli toisinsanoen kaikki mitä meille tapahtuu, pitää heti jakaa toisille ihmisille. Eikö me kyetä tekemään enää mitän ilman, että siitä pitää heti kuuluttaa koko kansalle? Aletaanko me elämään ihan oikeesti vaan muita ihmistä varten? *mummokaan ei käyny nyt turhaan kakalla*

Tarkotukseni ei ole todellakaan nyt yrittää saada ketään lopettamaan snapchatin käyttöä. Enkä ajatellut sitä itsekkään tehdä. *HELL NO* Mutta mun mielestä tämmösiä asioita on syytä meidän jokaisen kuitenkin joskus vähän kelailla edes siellä oman pään sisällä. Eletään vaan sitä some-elämää, mutta muistetaan kuitenkin elää enemmän sitä oikeata elämää, joohan? Me ollaan kuitenkin ilmieläviä ihmisiä, eikä robotteja kuvaruudulla. 

xxx

ps. jos ne kakkaavat mummot kiinnostaa, lissää mut.