Aina mun pitää

Ympäistö edellyttää minulta jatkuvasti asioita. Pitää esimerkiksi urheila. Laihduttaa. Siivota. Ulkoilla…

Entä sitten. Heti tulee mieleen maailmassa oleva kaksipuolisuus. Osa vastustaa, aina. Ikäänkuin asioilla ei saisi olla kultaista keskitietä. Jos urheilen, niin heti joudun kilpailutilanteeseen. Joku kysyy: ”Paljonko nousee penkistä?”. Oikea vastaus olisi, aivan pikkuisen vähemmän kuin kysyjä. Silloin kaikki on tyytyväisiä. Enemmän nostaminen tuo pintaan kateuden ja vähemmän aiheuttaa pilkan mahdollisuuden. Mihin sitä sitten tarvitaan? Hä?

Meinaatko hankkia vaimon kertomalla että penkistä nostat 200kg. Eikö BMW riitä? Vai valmistaudutko siihen että kun Reiska sammuu lattialle niin jaksat nostaa sen ylös?

Entäs laihduttaminen. Kilpailu siinäkin heti kohta on. Valmistaudutko missikisoihin? Ellet, niin odotatko että vastakkaisen sukupuolen edustajat viheltelevät… No sitten kauhistelette että ”Saakelin siat”. Ihan sama juttu on että naiset laittavat tuohon rintamukseen jonkin korun – katseenvangitsijaksi ja sitten ihmetellään että ei katsota silmiin – pitäskö laittaa silikonit.

Enkä mä sitäkään ymmärrä, tota valtion touhua. Onhan se parempi leikata opiskelijoilta kun bilettäjiltä. Nimittäin ilman valtion tukia saattaisi jäädä tanssimiset risteilyaluksilla ja viinaretket vähiin.

”Yli puolet valtion maksamista merenkulun tuista kohdistuu viihdemerenkulkuun. MOT:n julkaisema yritystukiaineisto osoittaa, että risteilyalukset saivat viime vuonna miehistötukea yli 50 miljoonaa euroa. Summasta lähes puolet menee yksin Viking Linelle.” Että niinkuin täh? Saattaa olla että meille kansakuntana on parempi pitää laiva meressä myymässä viinaa, kuin opiskelijan tai eläkeläisen hyvinvointi.
 Se yrittää nyt tämä HUS siirtää sitä piikkivahinkoa pois, nostamalla esiin että heitistä on nettijulkaisu tehnyt juttua, väärän kuvan kanssa. Ei ole annettu lupaa käyttää toisenvärisen ihmisen kuvaa. Ja ne toivoo ettei kukaan mene lukemaan ja jakamaan moisen julkaisun asioita ja sitten siinä uutisessa sanotaan että mitä julkaisua tarkoitetaan. Ethän vaan tullut uteliaaksi? Minä tulin, eikä ollut Vauhdin Maailma – lehti. Yksi on jota minä kyllä alan ymmärtämään. Tämä Luterilainen seurakunta. Se kohtelee aina ihmistä täysin samalla arvolla – ihmisenä. Tosin ihan vähän vaikuttaa että onko tämä henkilö henkisen vai ruumiillisen työn raataja – mutta sekin ajattelu on kovasti vähentynyt. Se tekee hyvää sille vanhemmalle mökin ”henkilölle” suomessa ja sille savimajan henkilölle maailmalla. Ja se tekee hyvää minulle ja sinulle ja meidän sieluilemme. Mutta ei, ihmiset eroaa kirkosta, kun joku on sanonut jotain jossain – eikä sitä jotakuta paljon hetkauta sun säästyneet kirkkoveroroposet, jotka sä voi laittaa vaikka Saimaan kanavaan, elet saa niitä Panamaan. Ja voithan lähtee bilettään laivalle.