Puuttuminen tekee osalliseksi
Puuttuminen tekee meistä osallisia.
Silmiin osuu usein kirjoituksia väkivallasta johon kukaan ei ole puuttunut. Rikoksista joista suljetaan silmät. Myös sairaskohtauksen saaneet ohitetaan välinpitämättömästi – tai ainakin niin väitetään.
Olen eriävällä kannalla. Emme ole välinpitämättömiä. Kaikki me ajattelemme että – pitäisiköhän minun puuttua tuohon. Päätelmän tulos on usein selvä. Ohikatsominen, pelastaa tilanteesta. Kyllä joku toinen. Se toinen osaakin paremmin ja sillä on aikaakin. Minä haluan jatkaa harmaata tasaista elämääni mahdollisimman rauhassa.
Esimerkkejä joissa puuttuminen ei ole ollutkaan hyvä, kiertää maailmalla. Itsekkin olen joutunut tälläisiin kiusallisiin tilanteisiin useasti. Syy on selvä. Minä vielä rohkenen puuttua.
Hätäkeskus on usein viitannut kintaalla kertomiini asioihin. Ei ole ollut heidän mielestään tärkeitä ja ovat vaatineet minua itse toimimaan. Ymmärrän ettei heillä aina riitä aika. Roikkuvista sähköjohdoista esimerkiksi pyysivät minua selvittämään, onko niissä virtaa. En selvittänyt – ja siksi olen vielä täällä lukijoiden kiusaksi. Kerran soitin kun nuorisoryhmä rikkoi puhelinkioskia. Sekin jätettiin minun hoidettavakseni. Minun piti soitella puhelinyhdistykselle.
Entä jos joku asianosainen onkin kohta minun kimpussani? Saatat sanoa että ei huolta tuosta. Esimerkki tämänpäiväisestä lehdestä ei ehkä ole paras, kun vielä aulkomailla tapahtunutkin: ”Vaimo oli makuuhuoneessa toisen miehen sylissä. Aviomies hyökkäsi heti toisen miehen kimppuun ja mukiloi vaimonsa rakastajan. Aviomies tuomittiin maksamaan vahingonkorvauksia.” Tämän tyyppisiä esimerkkejä on varmasti sinunkin muistissasi.
”Perhekodista Ruotsissa karannut tyttö istui puistonpenkillä, kun 27-vuotias mies houkutteli hänet kotiinsa ja raiskasi. Oikeus vapautti miehen muun muassa sillä perusteella, että tytön vartalo oli niin hyvin kehittynyt.” Oikeutta käydään, eikä päätökset aina mahdu maalaisjärjen hyväksymiin raameihin.
Entä rasismi? Sanaan kajoaminenhan on jo riski. Kaikki pelkäävät tulevansa leimatuiksi. Muualta tulleet ovat usein meitä jöröjä sosiaalisempia. Tulevat juttelemaan – ja kohta kuuluukin tuo syyte: ”Tuo on rasismi”. Pakene paikalta, kierrä kaukaa ja saatat selviä hengissä.
Entäs se murtovaras jonka otin kiini. Asia ei kiinostanut ketään.
Kun pakettiauto tuli kolmion takaa automme kylkeen, jouduimme odottamaan poliisia tuntitolkulla.
Entä sairaskohtaukset, ojaanajot… Onko onnettomuus tapahtunut nyt? Onko joku jo auttamassa. Osaanko minä. Olenko vaan ylimääräinen tientukko ja utelias jos pysähdyn. Onko tämä joku piilokamera jossa aletaankin nauramaan minulle? Tekosyitä – ehkä, mutta tulevat herkästi. Yhtä herkästi tulee myös faceen selitykset, miksen minä pysähtynytkään. Paras on tekeytyä huomaamattomaksi.
Kuitenkin meillä esiintyy koulukiusaamista, rasismia, ryöstelyitä… Vain niin kauan kun emme uskalla puuttua. Minä puutun ja pelkään seuraamuksia. Kostoakin. Puutun silti.
Netistä löysin hyvän ohjeistuksen. Laitan sen tähän, ilman kenenkään lupaa. Jään kiini ja joudun suuriin korvauksiin jostain tekijänoikeuksista tai kansan kiihotuksesta hyvän tekemiseen:
V Ä K I V A L L A N K U M O U S
7 TAPAA PUUTTUA JA AUTTAA
Väkivalta, rasismi tai koulukiusaaminen kasvavat silloin kun niillä on sivustakatsojia – silloin kun niihin ei puututa. Pahinta eivät ole pahikset, vaan hyvisten hiljaisuus. Uhrin kokemuksen tekee pahemmaksi, jos kukaan ulkopuolinen ei tehnyt mitään, jos kukaan ei auta, pyydä lopettamaan tai sido haavaa.
Joudumme kaikki joskus tilanteisiin, joissa on tilaisuus puuttua väkivaltaan tai rasismiin. Seuraavalla kerralla, ei luoteta siihen, että joku muu puuttuu tuohon kohta. Parempi, että tilanteen katkaisee liian moni kuin ei kukaan. Useimmat haluavat puuttua mutta eivät uskalla. Ollaan ensi kerralla se, joka tekee ensimmäisen liikkeen – ja vedetään muut mukaan.
Miten saamme tilanteissa lisää rohkeutta? Seuraavat toimintatavat on todettu tehokkaiksi:
1. Arvioi tilanne.
Ennen kuin puutut, arvioi onko tilanne sinulle vaarallinen. Jos tilanne on sinulle vaarallinen, soita hätänumeroon 112.
2. Pysy rauhallisena.
Jos käyttäydyt rauhallisesti ja jopa hyväntuulisesti, tekijän on vaikeampi hyökätä kimppuusi.
3. Suuntaa tekijän huomio muualle.
Jos kyseessä on sanallinen hyökkäys, tekijän huomion kiinnittäminen muualle esimerkiksi kysymällä ohjeita voi olla tehokas tapa saada tilanne välittömästi loppumaan. Se hämmentää tekijän.
4. Nimeä teko.
Aloita sanomalla ääneen, mitä henkilö tekee. Jo teon nimeäminen laittaa vastaanottajan ”aivot päälle”.
Sano, että teko ei ole OK ja pyydä lopettamaan.
Kysy, tarvitseeko uhri apua.
Voit myös teeskennellä olevasi uhrin ystävä. Näin osoitat, ettei henkilö ole yksin.
5. Hanki apua.
Helpoin tapa hankkia apua on soittaa hätänumeroon 112. Vedä tilannetta seuraavat mukaan tilanteeseen katsomalla heitä silmiin ja pyytämällä apua. Tilanteessa älä keskity vain kovaäänisimpiin, vaan ota katsekontakti hiljaisiin seuraajiin tai myötäilijöihin. Osoita, että tekijä on vähemmistössä.
6. Älä jätä uhria yksin.
Vaikka et olisi puuttunut tilanteeseen, jää uhrin seuraksi odottamaan avun saapumista. Kerro uhrille, että et hyväksy käytöstä. Näin toivoisit myös itsellesi tehtävän.
7. Kerro näkemästäsi.
Rohkeus synnyttää rohkeutta. Kerro muille esimerkiksi Facebookissa, mitä olet tehnyt.
Ilmoita verkossa näkemästäsi rasistisesta kirjoittelusta sivuston ylläpitäjälle ja poliisille (www.poliisi.fi/nettivinkki)