First world problems on sivusto, jossa suhteessa hyvin elävät länsimaalaiset voivat tunnustaa mikä heitä murehduttaa.  Luulen, että suurin osa tunnustuksen tehneistä osaa tarkastella omaa ns. ongelmaansa kevyemmin. Kirjoitetut sanat tekevät yleensä ihmeitä. 

Sivustolla lauseiden keskellä voimme löytää samastuksen kohteita ja ehkä vähän hihitellä, esimerkiksi tälle:

“I don’t have enough chips for my dip, but if I open another packet of chips, I won’t have enough dip for my chips.”

Voi, en ole ollut tämän ongelmani kanssa yksin!

Itselleni tämä sivusto tarjoaa ennenkaikkea hyvän syyn suhtautua ironisemmin näihin ongelmiin. Todeta, että ongelmia saa olla ja niille saa kiroilla, mutta loppujen lopuksi niille voi nauraa. Ei se maailma silti kaatunut.

Oma First World Problem oli tänään se, että koin tarvetta lähteä jonnekin, mutta mikään ei ollut niin tärkeää, että olisin sitten lopulta kokenutkaan tarpeelliseksi. Olipa absurdia.  Lopulta sitten päädyin lähtemään kyllä, mutta mitään suuria muistikuvia ei tämä käyminen tarjonnut.  Taidan olla vähän masentunut (kaupunkiin?) ja kaipaan kenties suurempia elämyksiä? Vai olenko vain yleisesti sitten hieman masentunut, enkä osaa jatkuvasti löytää täältä kaikkea jännää? On vaikea kuvitella, että ihana LauradeLille olisi kyllästynyt kaupunkiinsa. En ehkä tarvitse New Yorkia, mutta jotain. Jotain, mikä jäisi kutkuttamaan mieltä kivasti. En tiedä onko tässä  lopulta kyse vain sipsien ja dipin määrään verrattavasta ongelmasta, mutta kieltämättä kiersin päässäni kehää huvittavasta asiasta. Melkoista vapauttahan tämä valta valita siis on.

N. Y. T Sinun vuorosi kertoa sinun viimeisin First World Problem!