Ladataan...
Hear Hear!

Ajattelin piipahtaa pikaisesti New Yorker -vaatekaupan sivuilla katsomassa, olisiko siellä esitelty juuri sitä täydellistä mekkoa, jota jahtaan. Vaan meinasinkin nielaista kieleni ja seuraavaksi kuolla nauruun, kun näin heidän joulualusvaatemallistonsa mainoskuvat.  (Varoitus, potentiaalisesti NSFW, vähän tilanteesta riippuen)
 

En nyt sattuneesta syystä edes tohdi laittaa esille yhtään esimerkkikuvaa, mutta jouluisia alusvaatteita esittelevissä kuvissa on käytetty rekvisiittana mm. Ken-nukkea, kermavaahtopurkkia, maitopulloa ja tietenkin banaania hieman, hmm, provosoivissa tilanteissa ja asennoissa. Nauruntyrskähdysten lomassa aloin vain ihmetellä, miten tämä idea on perusteltu läpi?  Seksikkyydessä ei ole oikeissa tilanteissa mitään väärää, mutta nyt on kyseessä kuitenkin myös hyvin nuorten suosima muotiketju, eikä erotiikkaliike. Ja kysyä myös sopii, miten tällaisen kuvaston on oletettu vetoavan siihen kuluttajaryhmään, jolle naisten alusvaatteita oletusarvoisesti markkinoidaan? Niin, NAISILLE.  Kuten eräs ystäväni tämän linkatessani totesi: "Ihan runkkumatskuuhan toi on."

Ladataan...

Ladataan...
Hear Hear!

Viime postauksesta kerroin Insinööristä. Insinöörihän suvaitsi lopulta lähestyä minua lähes viikon tapaamisemme jälkeen. Oli kivaa ja silleen, nähtäiskö ja silleen. Sopivan, mutta en liian innokkaasti vastasin kutsuun kyllä, mutta olin tuolloin parin viikon reissussa, joten nähdään sitten, kun olen taas maisemissa. Ok? Ok. Tämä siis kaksi viikkoa sitten.

Eilen illalla mietin, mahtaako Insinööri vielä muistaa, että olen palannut, joten tein jotain itseni ylittävää: Laitoin hänelle itse viestin, jossa ilmaisin kainosti olevani taas kaupungissa ja olevani valmis näkemään. Ei vastausta. Aha. No, joskus käy näin, ajattelin, ja päätin unohtaa koko jutun.

Kun sitten tänään puhelin välähti ja viestikentässä näkyi tuttu nimi. SITTENKIN. Odotukseni nousivat pilviin vain räsähtääkseen alas niin suurella voimalla, että talossa on nyt ammottava aukko keskellä lattiaa.

Viestin sisältö oli tiivistettynä: Voi että kun ois kiva, mutta en ole enää sinkku, ooli kuitenkin kiva tutustua ja törmäillään joskus ja hyvää jatkoa sinulle.

 

 

Öö, siis anteeksi? Kaksi viikkoa ja jätkä on jo muuttanut statustaan. Ainoat mahdollisuudet on, että se joku toinen oli jo kierroksissa (jolloin ihan hyvä näin, empä tullut dumbatuksi treffien jälkeen) tai sitten se nainen on vain uskomattoman päräyttävä. Mutta anteeksi vain, toivottavasti ei törmäillä, koska mitä ihmettä siinä tilanteessa voisi oikein sanoa. Ja juu, hyvää jatkoa vain teille.

En haluaisi olla katkera sinkku, mutta... NO KYLLÄ MINÄ OLEN. Väkisinkin sitä miettii, että mitäs jos minulla ei olisikaan ollut reissuani? Olisinko minä siinä tilalla? Vaikka eihän se niin mene. Kai.

Voin kertoa, että kismittää. Sitten vielä ihmetellään, miksi olen niin arka lähestymään miehiä. No koska siinä käy aina jotenkin näin! Varsinkin, kun vihdoin tohdin tehdä aloitteen itse. Suorastaan surkuhupaisaa, minähän olen kuin joku romanttisen komedian säälittävä naishahmo. Ilman sitä romantiikkaa ja onnellista loppua.

Uskomatonta, että tällainenkin asia voi harmittaa, mutta viestin superkohtelias sävy korulauseineen oli kaiken huippu. Minä en kyennyt samaan, en saanut itsestäni irti tyhjiä "Ai kun kiva, no onnea teille"-lauseita, joten... jätin kypsästi vastaamatta.

Kuka lähtee viikonloppuna yhden katkeran sinkun kanssa radalle?

Ladataan...

Ladataan...
Hear Hear!

Pitkästä aikaa ihan oikea baari-ilta. (hei oikeesti, perustan kohta sinkkunaisten baarikerhon ihan sitä varten, että me kaveripiirien ainoat sinkutkin päästäisiin joskus ulos. Jos siis kaveripiiriä on vaikea sinne saada)

Tuliaisina kipeytyneet lihakset (vanhuus kolkuttelee), puolen kämmenen kokoinen mustelma käsivarressa (mistä se nyt tuli?) ja...  Yksi yövieras. Johon muuten taisin tehdä lähtemättömän vaikutuksen pudottamalle upouusille valkoisina hohtaville kengille juoman. (soriii!)

Mies, kutsutan häntä nyt vaikka Insinööriksi, pyysi kuin pyysikin puhelinnumeroni, joten nyt päästään tähän piinaavaan sinkkuuden vaiheeseen: Ottaako se yhteyttä? Koska? Kiinnostaako sitä oikeasti? Pitäisikö mun tehdä aloite? Miksi en osaa tätä (vieläkään)? Kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Se oli kyllä kiva. Ja mielenkiintoinen. Ja oli sillä se hymykin. Ja ne leukaperät!

Mitäs nyt sitten?

 

 

Ladataan...

Pages