Lohdun vaikeus

Yksi elämäni vaikeimmista hetkistä sattui tänään, kun juuri lääkärin vastaanotolta tullut työkaveri kertoi minulle olevansa vakavasti sairas. Kuulin sen yhtenä ensimmäisistä, koska hänen täytyi saada se ulos.

Mitä voi sanoa, kun toinen sanoo, ettei millään muulla ole väliä, kunhan vain ei kuolisi? Yhtäkkiä kaikki sanottava kuulosti oman pään sisällä vain naurettavalta ja pahimmassa tapauksessa loukkaavalta sanahelinältä. Fraaseja, joilla ei todellisuudessa ole mitään merkitystä. Kuka minä olisin lupaamaan mitään?

Lopulta päädyin vain tarjoamaan sylini ja jaoin hänen kyyneleensä.

Omat murheet sai äkkiä hiukan toiset mittasuhteet.