Kauniimpi ja parempi

Törmäsin juuri artikkeliin miehestä, joka treenasi itsensä huippukuntoon tyttöystävän jätettyä hänet. Mietin pitkään, laitanko tämän tänne vai toiselle palstalleni, jossa käsitellään näitä muodonmuutos-, minäkuva- ja treeniasioita hiukan laajemmin. Päätin kuitenkin laittaa jutun tänne, koska minusta siinä tärkein pointti on asenne. ”Kyllä minä nyt mieleni pahoitin” sopisi tähän kohtaan hyvin

Tuossa Suomalainen media oli poiminut jutun omaksi artikkelikseen, mutta näkökulma oli ehkä hiukan kärjistetympi: mies pääsi kostamaan ja näpäyttämään exäänsä muuttumalla eron jälkeen huikeaksi komistukseksi.

Ihan ensimmäisenä on pakko todeta, että good for him. Heppu on selkeästi käynyt läpi ihan terveellisen elämäntapamuutoksen ja on kieltämättä oikein kivan näköinen. Tosin eipä hän aiemminkaan ollut mikään suohirviön näköinen, kuten artikkeleissa annetaan ymärtää. Siitä harmitukseeni numero 1: Miksi ihminen leimataan automaattiseksi rumaksi, jos hänellä on hiukan ylimääräisiä kiloja? Poika ei tuossa ennen kuvassa edes ole omaan silmääni mikään sairaalloisen lihava. Ja kuvien ero vielä korostuu sillä, että tuo ennen-kuva on muutenkin aika epäimarteleva.

Harmitus numero 2. liittyykin sitten siihen, mittä kyseinen mies artikkelissa sanoo. ”My girlfriend and I broke up because she was cheating on  me and the guy was really skinny.” En tiedä, onko  tuo vain kummallisesti muotoiltu lause, mutta tekikö se, että nainen petti juuri laihan miehen kanssa, asiasta jotenkin pahemman? Vai annetaanko tässä nyt ymmärtää, että tyttö petti juuri siistä syystä, että toinen mies oli laiha? Tai että pyöreän seurustelukumppanin pettäminen on jotenkin houkuttelevampaa?  Luulenpa, että suhteessa on ollut jokin suurempi ongelma. Kyllähän tyttö tiesi, mitä poikaystävä näyttää, eikä asia ilmeisesti aiemmin seurustelun aikana ollut häirinnyt. Miehessä on varmasti myös muita ominaisuuksia, jotka tyttöön aiemmin vetosivat. Enkä nyt puolustele pettämistä, se on minusta aina väärin. En vain millään usko, että korviaan myöten toiseen rakastunut pettäisi tätä vain siksi, että sattuu kohtaamaan jonkun laihemman. On surullista, että selkeästi miehen päällisin tuntemus tapauksesta oli se, ettei kelvannut tyttöystävälleen ulkonäkönsä vuoksi. Ja jos se pitää oikeasti paikkaansa, niin eipä suhde hääppöinen ollutkaan.

Mutta mennäänpä sitten harmitukseeni numero 3, eli siihen kaikista suurimpaan. Miksi, oi miksi entistä tyttöystävää pitäisi kaduttaa se, että suhde kyseiseen mieheen päättyi, vain siksi, että tyyppi näyttää nyt paremmalta? Ensinnäkin, koko suhdedraama tapahtui neljä vuotta aiemmin, siinä ajassa ihminen kuin ihminen ehtii muuttua melkoisesti. Ja jos suhteessa oli tosiaan jotain vikaa, niin sekö korjautuisi tai unohtuisi vain siksi, että nyt mies sattuu olemaan kuuma? Hei kaikki joskus syystä tai toisesta eronneet, kaduttaisiko teitä, jos exänne olisikin yhtäkkiä muuttunut entist paremman näköiseksi. ”Ai piru, kun se onkin nyt komea, ei olisi pitänyt erota siksi, että se oli loppujen lopuksi itsekeskeinen kusipää.”

Ei se ulkonäön paraneminen tee kenestäkän yhtään parempaa ihmistä tai sopivampaa seurustelukumppania.  Enpä yhtään ihmettele, että maailma on niin käsittämättömän ulkonäkökeskeinen, kun tällaista mallia vahvistetaan jatkuvasti.

~ K