En arvosta

Selvä, pakit tuli ja vieläpä harvinaisen tökerösti eli totaalisella yhteyden katkaisulla. Minua ei edes niinkään harmita se, ettei juttu edennytkään mihinkään, eihän aina voi kiinnostaa, mutta se jäi pahasti kaihertamaan, ettei asiasta voinut sanoa suoraan. Nyt jäi vain hiljaisuus, epätietoisuus ja kummallinen huijatuksi tulleen ja pettymyksen sekainen tunne. Jollain lai tuollaisesta kommunikoinnin katkaisusta tulee valtavan hylätty fiilis vaikka mitään ei varsinaisesti olisi alkanutkaan. Voinko minä oikeasti lukea ihmistä noin väärin vai mitä ihmettä oikein tapahtui. Siksi kaipaisinkin sitä loppuselvitystä, jota tuskin edes tulen saamaan. Minä en jaksa enää itse yrittää. Ja mitä enemmän asiaa mietin, sitä enemmän ihmettelen sitä, että reagoin asiaan näinkin voimakkaasti. Ehkä toiveet olikin korkeammalla kuin uskoinkaan.

Mutta on tuo kyllä. Onko jollain ehkä laajempaa selvitystä siihen, mikä siinä on, että aikuiset ihmiset leikkii mykkää, eikä edes noteeraa suoria yhteydenottoja? Miksi ei voi vain sanoa, että anteeksi, mutta nyt ei sittenkään toimi?

Olisi kyllä todella kiva, jos olisi joku oikein hyvä miespuolinen ystävä, joka voisi joskus konsultoida, mitä tuont oisen sukupuolen päässä ehkä saattaa liikkua.

Oh well, se siitä sitten. Ehkä saan ravistettua harmituksen pakenemalla pääsiäisen viettoon kotimaisemiin Etelä-Pohjanmaalle. Tiedossa perheilyä, sukulointia, hölmönihania pääsiäisperinteitä ja yhdet 2-vuotissynttärit. Näistä ehkä laajemmin myöhemmin.

Hyvää pääsiäistä siis!

~ K