Viisuhullu

Tunnustan nyt jotain, joka saa yleensä monet pyörittelemään silmiään epäuskoisena: RAKASTAN Euroviisuja.  Joka vuosi alan jännäillä jo siinä vaiheessa, kun Suomessa aletaan puhua edustajan valitsemisesta. Analysoin, eläydyn omaan edustajaehdokassuosikkiini, joskus petyn, joskus hihkun. Itse viisubiisien esikatselun ja -kuuntelun aloitan heti, kun muut maat alkavat tehdä valintojaan. Ja ne kisat, ah. Ihan mahtavaa on se, että nykyään on semifinaalisysteemi ja viisutunnelmasta saa nauttia peräti  kolmena iltana ja kaikilla on mahdollisuus päästä finaaliin joka vuosi.

Monet usein kummastelevat tätä fanitustani siksi, että Euroviisut tunnetaan yleensä huonon musiikin kilpailuna. Mutta siinäpä se, viisuintoni ei perustukaan juuri musiikille, eikä viisubiisit todellakaan vastaa omaa musiikkimakuani, vaikka kyllähän sinne sekaan silloin tällöin eksyy myös oikeasti hyviä lauluja. Viisujen pointti minulle on viihde. Siihen kuuluu ne karmaisevan huonot laulut, kummalliset ja hilpeyttä herättävät esitykset, voittajan veikkailu ja biisien arvostelu. Parasta.

Täss omia suosikkejani vuosien varrelta. Dana Internationalista taisi viisufanitukseni itseasiassa alkaakin, 12-vuoden jalossa iässä.

http://youtu.be/in90oLC7Ts0

Viisufaniuteni parhaita hetkiä ovat olleet tietysti Suomen voitto ja se, että Euroviisut järjestettiin omassa kotikaupungissa ja sen myötä pääsi nauttimaan tunnelmasta ihan lähietäisyydeltä. Sen fiiliksen vuoksi toivoisin Suomen voittavan uudelleen, mielellään tietysti mahdollisimman pian. Mutta miten Suomi pärjäisi taas? Tuskin ainakaan täll uudella Uuden Musiikin Kilpailu -konseptilla. Onhan se ylevä ajatus, että etistään vain uutta musiikkia, eikä niinkään Euroviisuedustajaa, mutta karu totuus on, että SILTI kyse on Euroviisuedustajan valinnasta ja se pitisi pitää mielessä myös artistien ja laulujen suhteen. Jos voittaa halutaan, ei saa olla nöyristelevä, keskinkertainen hissukka, vaan lyödä pöytään jotain oikeasti syhdyttävää, huomiota herättävää ja omassa genressään hyvää. Sitä Lordi oli ja siksi se myös menestyi.  On yllä hyvä, että Suomessa kuka tahansa voi tehdä biisin ja osallistua Euroviisukarsintoihin, mutta mukaan pitäisi mielestäni ottaa uudestaan mys kutsuartistit. Muumaat lähettävät kisoihin kotimaansa eturivin artisteja, miksi Suomi ei?   Omasta mielestäni Suomen edustajaksi voisi habituksensa perusteella sopia todella hyvin esimerkiksi näyttävät lavashotkin hallitseva Anna Abreu tai toissa vuoden voittajaa LEnaa musituttava, mutta astetta räväkämpi Ronya.

Kenet sinä haluaisit Suomen edustajaksi ensi vuonna?  Mikä on takavuosien lempiviisusi?  Ja mikä on tämän vuoden suosikki?

Itse liputan tänä vuonna  Saksan ja Unkarin puolesta. (Ruotsin Loreen on mielestäni yliarvostettu).  Vaikka viisut ovatkin minulle, niin suosikkini valitsen aina ihan rehellisesti laulun tasokkuuden perusteella.

Ja niin, voisin huolia kyllä tuollaisen Roman Lobin tai jonkun samankaltaisen myös itselleni…   Uu peipe, unelmamies.

 

~ K