Urbaania taidetta – minäkö?

Yksi Helsingin kesän parhaita puolia on sen pursuileva ulkoilmakulttuuritarjonta (laitapa  muuten ulkomaalainen ystäväsi lausumaan tuo yhdyssanahirviö). Etenkin loppukesä ja alkusyksy ovat taivasalla järjestettävien tapahtumien kulta-aikaa, kun pimenevät illat luovat tunnelmaa ja puitteet myös valojen hyötykäyttöön.

eräitä lempitapahtumiani Helsingissä ovatkin Taiteiden yö ja urbaani taidefestivaali URB. on jännittävää kulkea pitkin katuja, kun jokaisen nurkan takaa voi löytää jotain kiehtovaa nähtävää tai kuultavaa.

Tämän päivän Nyt-liitteestä bongasinkin URB-festareiden vetävimmän tapahtuman. Argentiinalainen taiteilija Mariano Pensotti tuo nimittäin Elielin ja Lasipalatsin aukoille nähtäväksi (tai pikemminkin koettavaksi) installaation Sometimes I think, I can see you.

Installaation ideana on asettaa julkiselle paikalle muutama kirjailija läppäreiden kanssa tarkkailemaan ympäristöään. Kirjoittajat poimivat näkemiensä ihmisten joukosta henkilöhahmoja lyhyisiin faktaa ja fiktiota sommitteleviin tarinoihin, joita he reaaliaikaisesti kirjoittavat. Nuo tarinat ovat samalla luettavissa myös paikalla olevalta screeniltä.

 

 

Hurmaava ja hauska idea. Olen aina pitänyt taideteoksista, joihin pääsee itse jollain tavoin osallistumaan. Jotkut intoutuvat myös eläytymään tarinaan tosissaan, kuten Nyt-liitteessä kirjoitetaan.

”Belgialaisella asemalla yksi installaation kirjoittajista teki kahdesta toisilleen tuntemattomasta henkilöstä tekstissään pariskunnan. Luettuaan tekstin tuntemattomat päättivät heittäytyä fiktion vietäväksi ja suudella toisiaan”.

 

 

Installaation voi siis kokea 4.-5. päivä Elielinaukiolla ja 6. päivä Lasipaatsin aukiolla klo 20-22. Minä ainakin aion jonain päivänä käydä sen katsastamassa ja toivon vähän pääseväni osaksi teosta.

Kuka muu aikoo nauttia urbaanikulttuurista loppukesän aikana? Tiedättekö jo, mitä aiotte mennä katsomaan?

~ K