Poika kuin tuulenvire
(Seuraavassa tarinassa voi olla faktaa ja fiktiota, kuka tietää.)
Tyttö on virallisesti sinkku, mutta tytön elämässä on silti eräs poika. Poika joka
- sai tytön sähköistymään ensimmisellä katseella.
- saa yhä perhoset syöksähtelemään tytön vatsassa.
- osoittaa tytölle spontaanisti hellyyttä.
- saa tytön tuntemaan olonsa kauniiksi ja upeaksi vaikka lenkkivaatteissa.
- saa tytön tuntemaan koko tunneskaalan hillittömästä ilosta turhautumisen kautta raivoon. Ja kyllä, tytöstä tmä on hyvä asia.
- on ensimmäinen, jonka sylissä on tytön mielestä niin hyvä olla, ettei siitä tahdo pois.
Mahtavaa, niinkö? Lieneekö kohtalon ivaa, että tytön vihdoinkin löydettyä tuollaisen pojan, asia ei sujunutkaan niin helposti. Vaikka poika on ihan lähellä, tyttö ei voi saada häntä. Ei kokonaan. Poika ei nimittäin osaa sitoutua, oikeastaan mihinkään. Poika on kuin tuulenvire, hän ei pysty olemaan kauaa aloillaan. Kerran tyttöön jo sattui, kun hän toivoi enemmän, mitä poika pystyi antamaan. Poika katosi maailmalle.
Kuva: Weheartit.com
Poika palasi ja tyttö antoi anteeksi. ”Tyttö, mitä sinä teet?”, ihmettelivät ystävät ja välillä tytön oma mielikin. Mutta tällä kerta tilanne oli toinen. Tyttö ei tulisi enää pilvilinnoista alas, tyttö oli varautunut. Nyt tyttö tiesi, ettei voinut odottaa pojalta mitään. Että poika kohta taas lähtisi. Että ikuisesti liikkuvaa tuulta oli vaikea rakastaa, mutta tuulen mukana voisi tanssia. Että siitä ei tulisi mitään. Tai ehkä tulisikin, merkit olivat alkaneet viedä myös toiseen suuntaan. Ja samalla tyttö tiesi, että hänkin olisi vapaa lähtemään onnensa matkaan, jos sellainen tulisi vastaan. Mitä pahaa siinä on, että tyttö ja poika viettivät aikaa yhdessä, jos he siitä kerran pitivät?
”Tyttö, unohda se”, neuvoivat ystävät ja joskus taas se järkikin. Mutta tytön sydän ei halunnut. Se tahtoi nähdä tarinan hamaan loppuun saakka. Päättyi se sitten kipuun tai onneen. Tyttö tiesi, että muuten hänen sydämensä nalkuttaisi hänen mielessään aina ”entäs jos kuitenkin?”
Monen muun kohdalla tyttö olisikin jo lähtenyt toista polkua. Mutta tässä tapauksessa oli jotain erilaista.
Milloin sinä olet kuunnelut järkeä tai tunteita ja kannattiko se? Mitä mieltä olet avoimista suhteista?
~ K