Alitajunnan jekkuja

Täälläkin olen tilittänyt eräästäkin sydämensärkijästä, joka on elämässäni osa-aikaisesti ja silloin varsin… noh, kevytmieleisesti. Aiemmin hänelle ei ole ollut varsinaista nimitystä, mutta kutsukaamme häntä tästä lähtein Antimieheksi ihan vain siksi, että oikeastaan hän on kaikkea sitä, mistä pitäisi pysyä kaukana. Sitoutumaton, ailahteleva, päättämätön ja ennen kaikkea, asuu suurimman osan vuodesta Suomen rajojen ulkopuolella.

Silti, kaikesta järjestä huolimatta, en ole vielä päässyt hänen otteestaan täysin irti, koska let’s face it – tämä nainen on auringossa pehmentynyt kynttilä silloin, kun Antimies kiinnittää huomionsa vaihteeksi minuun. Ja toisaalta, eipä tässä tilanteessa ole sinänsä mitään väärää ollut, koska olen tiedostanut ja tiedostan, ettei mitään enempää tule. On useita syitä, miksi edes teoriassa suhteemme ei olisi kovin sileä.

Mutta bummer. Tämä hemmetin alitajuntani päätti marssittaa Antimiehen uneeni pari yötä sitten. Ja vielä kohtaukseen, jossa hän julistaa tykkäävänsä minusta (heh, juuri tällä sanalla, alitajuntani on 10-vuotias) ns. muiden heilojensa edessä.

Se on vain hölmö uni, kyllä, mutta itseäni häiritsee se, miten Antimies ja tuo unen kohtaus ja etenkin sen aiheuttamat reaktiot ovat pyörineet mielessäni viimeiset pari päivää. Saattaa olla niin, että omat tunteeni Antimiestä kohtaan eivät ole niin syvälle multaan taputeltuja, kuin olen uskotellut.

Ja kesällä hän tulee olemaan taas maisemissa…