Työ. Asia, joka pitkän päälle pyörittää ihmisten elämää. Työ määrittää ihmistä ja mikä tärkeintä, takaa toimeentulon. Tai ainakin vaikuttaa siihen merkittävästi. Työpaikka voi kuitenkin olla hyvä tai huono. Toiset pitävät töistään, toiset inhoavat sitä. Se saattaa johtua joko itse työstä. Onnekkaat ovat päässeet sellaiseen työhön, josta oikeasti pitävät, vähemmän onnekkaat ovat kenties ajautuneet tai jopa itse valinneet sellaisen työn, jossa eivät viihdy. Syystä tai toisesta. Merkittävä tekijä työviihtyvyydessä on myös työympäristöllä ja työtovereilla. Paraskaan työ ei tunnu hyvältä, jos ympäristö ja ilmapiiri mättää. Kun taas työn ikävät puolet kestää paremmin, kun henkikin on hyvä.

Olen itse ollut onnekkaassa asemassa, koska sain heti valmistuttuani vuoden pestin alani töihin. Itse asiassa sain heti kättelyssä unelmatyöpaikkani, välittömästi valmistuttuani unelma-ammattiini. Onnekas olen vielä senkin suhteen, että työtoverini ovat aivan mielettömän mukavia ja töihin ei koskaan tunnu ikävältä tulla jo senkin takia, että tietää olevansa ihanien ihmisten kanssa. Tämähän on ollut suorastaan lottovoitto!

Olen kiitollinen siitä, että pääsin heti kiinteästi kiinni työelämään, koska minä todella pidän siitä.

(Kuva Weheartit)

Mutta nyt kaikki on ikävä kyllä muuttumassa. Määräaikaisuuteni loppuu vuoden lopulla, eikä pesti ainakaan näillä näkymin jatku tilanteen vuoksi. Alalla on muutenkin kriittinen tunnelma. Mistä löytäisin töitä? Voinko päästä yhtä hyvään työpaikkaan kuin nyt? Saanko töitä ollenkaan? Tyhjän päälle putoaminen pelottaa.

Kanssani vähän samassa tilanteessa oleva kollega sanoikin taannoin osuvasti: ”On se nyt kumma, että olen unelma-ammatissani, mutta minun ei anneta tehdä sitä!”  Niinpä.

Työpaikan menetys ahdistaa, eikä pelkästään toimeentulon takia. Onnekasta on, että minun alallani aktiivinen ihminen pystyy elättämään itsensä freelancerinakin. Se lohduttaa tässä tilanteessa, mutta mieluiten olisin kiinteässä työpaikassa palkallisena. Kumpaakin kokeilleena olen todennut, että kiinteä työelämä sopii minulle paremmin. Saan tehdä mitä osaan ja mistä pidän, elämässä rytmiä ja säännöllisyyttä ja palkka tulee tilille joka kuussa automaattisesti. Lisäksi olen huomannut, että työpaikalla vireystilakin on jollain tavalla aktiivisempi. Parhaimmillaan ympäristö ja työtoverit piristävät ja antavat jonkinlaista boostausta keskittymiseen ja luomiseen.

Minun täytyy siis pikkuhiljaa aloittaa oman elämäni reality-sarja Toimittajalle työpaikka.

Joten hei työnantajat, täällä olisi kohta edellisestä työpaikasta vapautuva toimittaja. Olen nuori ja innokas, intohimoinenkin. Jos saa vähän kehaista, niin olen kuulemma myös oikein hyvä tyyppi.

~ K