Satunnaisia havaintoja Tinderistä

Pitihän se itsekin Tinder puhelimeen asentaa, vaikka aluksi ajatus noinkin avoimesti esillä olosta hiukan hirvitti. Mutta kas vain, koukussa ollaan.

Niille, jotka eivät vielä tiedä: Tinder on deittailuun suunniteltu älypuhelinsovellus, johon kirjaudutaan Facebook-profiililla. Saat valita, mitkä kuvat haluat itsestäsi näkyviin. Sovellus paikantaa oman sijaintisi gps:n avulla ja esittelee sitten yksi kerrallaan sinulle muita Tinder käyttäjiä. Voit itse asettaa asetuksiin, haluatko nähdä miehiä vai naisai, minkä ikäisiä ja miltä välimatkalta. Tinder myös ilmoittaa, jos sinulla ja esittelyvuorossa olevalla henkilöllä on yhteisiä kiinnostuksenkohteita tai ystäviä Facebookissa. Jokaisen henkilön kohdalla valitaan, oletko kiinnostunut vai et. Henkilö saa tietää sinun katselleen kuviaan vain silloin, jos kumpikin valistee toisensa kohdalla tykkäämisen. Silloin sovellus ilmoitta teidän olevan Tinder-match. ja saatte mahdollisuuden ottaa toisiinne yhteyttä. Jos vain toinen tai ei kumpikaan tykkää, ette koskaan saa edes tietää toisen katselleen profiilianne Tinderissä.

 

43309018.jpg

 

Itse en aio nyt kovin syvällistä analyysia tehdä, vaan olen lisatnnut mieleeni jäsentelemättömiä ja satunnaisia havaintojani aj ajatuksiani Tinderin ihmemaailmasta.

  • Ei ainakaan vielä suurta menestystä kohdallani. Vain muutama match, enkä ole jutellut kenenkään kanssa. Eivät siis ole hekään aloittaneet keskustelua. Mietin vain, että ehkä Tinder on alkanut profiloitua saamansa kritiikin mukaan äärimmäisen pinnalliseksi ilmiöksi, jossa on hyvinkin helpoa kiinnittää huomioita vain siihen ulkonäköön. Hylkääkö suurin osa miehistä automaattisesti kaikki, jotka eivät ole hehkeitä mallibööniä? Tai ehkä minä olen vain ruma, heheh.
  • Saatan olla itse keskivertoa kriittisempi Tinderissä. En siis niin, että tykkäisin vain komeista miehistä, van ennemminkin joku ulkonäöllisesti vähemmän kiinnostava voi saada tykkäyksen esimerkiksi kiinnostuksenkohteiden perusteella.
  • Ai niin joo, ehkä se oma kriittisyys vaikuttaa matchien määrään omalta osaltaan.
  • Esittelytekstejä näkee vähän, toisaalta en aina kiinnitä niihin edes huomiota, sillä harvemmin niissä mitään tähdellistä asiaa on. Poikkeuksiakin on. Monilla on esittelyssä Instaram-nimi, mikä on ihan hyvä idea. Minäkin laitoin.
  • Toisaalta olen myös tykännyt joistakuista ihan vain kivan hymyn ja iloisen olemuksen vuoksi. Tai sitten kuvissa on ollut jotain, minkä oeln huomioinut positiivisesti. (eläimet ja soittimet toimii aika hyvin)
  • Olen hylkäillyt ahkerasti myös sellaisia periaatteessa kuumia miehiä, joista välittyy minulle väärä mielikuva. Ei, minuun ei tee haluttua vaikutusta se, että kuvissa esitellään treenattua kroppaa, ei vaikka se olisi miten hyvä kroppa mielestäni. Paidattomat poseerauskuvat emnevät aika automaattisesti hylkyyn. (Nuo vartalon esittelyt hämmentää muutenkin. Olisinko tykätympi jos minäkin löisin heti kättelyssä tissit tiskiin?)
  • Pääkaupunkiseudun miehet tuntuvat jostain syystä harrastavan äärimmäisen paljon golfia, jonkinmoisat veneilyä ja wakeboardingia. Siis täh?  Tai sitten kyseessä on miesten mielissä sellaiset statusharrastukset, että siitä pitä olla kuvatodiste, vaikka olisi kokeillut vain kerran.
  • Monet pääkaupunkiseudun miehet myös käyttävät sellaista kummallista hipsteritrendikästä peintä pipoa, joka asetetaan päälaelle. Korvien päälle se ei edes ulotu. In-ho-an.
  • En myöskään välitä trendistä nimeltä viikset.
  • Kyllä, vastaan tulee myös selkeästi varattuja miehiä. En tiedä sitten millä motiivilla he Tinderissä seikkailevat. Yhdellä hepulal oli pääkuvana hääkuva.
  • Hirveän monen kiinnostavan miehen nimi on Kimmo.

 

image.jpg

 

  • Tykkääminen ja hylkääminen tapahtuu siis joko täppäämällä X- tai sydännappulaa. Vaihtoehtoisesti voi pyyhkäistä kuvan vasemmalle (en tykkää) tai oikealle tykkään) Itselleni sattuu ja tapahtuu tästä syystä välillä pikku onnettomuuksia. Olen hylännyt useamman kiinnostavan tyypin, kun olen ajatuksissani vain aikonut selata kuvia lisää ja pyyhkäissyt automaatio päällä vasemmalle. Vastaavasti olen joskus tykännyt ihan vääristä tyypeistä, kun olen ajatuksissni asettanut sormeni näytölle ja ehkä millin verran siirtänyt sormeani oikealle!  EIIIIIH, toivottavasti se ei tykkää takaisin. Valintojaan ei siis saa peruutettua.
  • Jossain väitettiin, että hylätty henkilö ei voisi enää tulla uudestaan vastaan. Kyllä minulla vain tulee.
  • Olen törmännyt yllättävän harvaan tuttuun. Outoa on myös se, että useimmilla on vain yksi jaettu FB kaveri. Eikö tuttavapiireissäni toellakaan ole Tinder-käyttäjiä, edes niitä joilla olisi enemmän yhteisiä kavereita? Tosiaalta sovellus tuntuu välillä huijaavan, koska eräällä henkilöllä oli Tinderin mukaan kaksi jaettua kaveria, mutta tarkistin Facebookista, että oikeasti jaoimme neljä kaveria.
  • On siellä julkkiksiakin! Tai semijulkkiksia. Olen törmännyt ainakin Axl Smithiin, VilleGalleen, Pikku G:hen (tirsk), Akseli Herleviin ja yhteen takavuosien Idols-tähteen. Arvaatteko, kenestä tykkäsin ja kenestä en?  Tiedän myös ainakin yhden suosikkileijonani Sami Lepistön käyttävän Tinderiä ja toivoin kovasti voivani vaikka väkisin etsiä hänet tykättäväkseni Sotshin jälkeen, mutta Sami ei tainnut tulla Suomen kautta.
  • Jossain blogissa esiteltiin hyvä idea, että Tinderin kanssahan olisi hyvä mennä riehumaan esimerkiksi uintikisoihin . Tai missä ikinä tietää kiinnostavia kohteita olevan lähistöllä. Hakusäteeksi voi siis asettaa minimissään kilometrin. Tinderhän kävi muuten huhujen mukaan kuumana myös Sotshin olympiakylässä.
  • Ei, minua ei kiinnosta nähdä viittä lomakuvaasi.
  • Ei, minua ei myöskään kiinnosta oletko HIFK- vai Jokerifani. En myöskään ymmärrä miksi asia pitää tuoda tällaisessa yhteydessä esiin.
  • Monet myös haluavat jostain syystä esitellä kaikki Leijona-fanikamansa päälle puettuna. Kehen naiseen tmä vetoaa?
  • Onko hymyileminen joillekin miehille kovin vaikeaa?
  • Miksi jotkut eivät laita Tinderiin omia kuviaan, vaan esimerkiksi piirroshahmoja? Mikä idea siinä on? Matchejä tuskin ainakaan tulee.
  • Jollakulla oli kuvana Tomi Metsäketo ja nimenäkin Tomi. Ikää vain oli reilusti oikeaa vähemmän. Varokaahan siis, feikkejäkin on liikkeellä.
  • Miksi ihmeessä jotkut naiset ovat valinneet asetuksista oelvansa miehiä, koska he tulevat välillä vastaan miesten joukossa?
  • Onko kellään käynyt vielä niin, että joku tosielämässä tavattu olisi ilmoittanut bonganeensa hänet Tinderissä? Odotan tätä pelonsekaisin tunnein. Olen tullut jo vähän vainoharhaiseksi sen suhteen, että kuvittelen jokaisen julkisella paikalla minuun hiukan pidemmän katseen luoneen tunnistavan minut Tinderistä.

Siinä mielentyhjennys tältä erää. Millaisia kokemuksia muilla on? Miellyttäviä vai kauhukokemuksia? Stalkkereita? Treffeille asti etenemisiä?

 

 

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Höpsöä

Miten olla tarpeeksi hyvä?

Jonkun neropatin sanonta kuuluu, että on rakastettava itseään, ennen kuin voi itse rakastaa toista. Tai jotain sinnepäin.

Olen itse pohtinut tätä viisautta useampaan otteeseen. Rakastanko itseäni? Kyllä, tietysti. Omasta mielestäni olen hyvä tyyppi ja samaa palautetta olen saanut muilta. Minun on helppo saada kavereita, viihdyn ihmisten seurassa ja he ilmeisesti minun seurassani. Ulkoisissa ominaisuuksissa on tietysti omasta mielestäni parannettavia kohtia, mutta en minä peilikuvaani kammottavanakaan pidä. Olen useammin kuin kerran kuullut, että olisin jollekin loistava tyttöystävä/vaimo/jokin muu romanttisen kiinnostuksen kohde.

Pintapuolin itsetuntoni siis kestää tarkastelun, mutta kun sitä pintaa rapsutetaan, paljastuu alta säröjä. Syviä raapaisuja, joilla taitaa olla aika iso osansa siihen, miksi en ole löytänyt elämääni ihmistä, jolta saisin sitä rakkautta. Tai pikemminkin, jonka antaisin rakastaa. Nuo säröt ovat yksi suuri syy siihen, miksi olen yhä yksin ja miksi nytkin valitan sinkkuuttani blogissa. Miksi en osaa olla oma itseni, vaan menen lukkoon kiinnostavan ihmisen edessä. Myönnettävä se on: syy ei ole vain kliseisesti siinä, ettei se oikea ole kävellyt minua päin ruokakaupan hyllyn takaa. Syytä on myös minussa ja siinä, miten itseni näen.

 

funny-relationship-status-desperate_0.jpg

 

Koko tunnesolmu on alkanut sotkeentua jo aika varhain. Tiedättehän, kun siinä esiteini-iässä alkaa tykkäämisjutut kiinnostaa entistä enemmän ja ”aletaan oleen” niitä ekoja kertoja. Minä en koskaan saanut ihastuksiltani vastakaikua, lähinnä naureskelua.

Yläasteaikoina sama kaava jatkui. Tosin kuvio alkoi mennä ikävämmäksi, koska kaikki varmasti tietävät, miten julmia ja ilkeitä murkkuikäiset voivat olla toisilleen. Toisin sanoen, kun ihastukseni johonkuhun pari kertaa paljastui, sain kuulla päin naamaa joko henkilöltä itseltään ja/tai kavereiltaan, kuinka poika ei koskaan voisi tykätä kaltaisestani. Samalla oman luokan pojat päätti jostain syystä ottaa minut naljailun kohteeksi. (Mind you, kavereista, myös vastakkaisen sukupuolen edustajista, ei ole ollut pulaa.) Ja ai niin, kerran yksi poika ilmaisi ensin olevansa kiinnostunut, kuten minäkin, mutta juttu kolahti siihen, kun tyyppi ei sitten kehdannutkaan olla kanssani avoimesti. Ai että teki hyvää itsetunnolle. Not.

 

tumblr_lxpm17tgn61r80kn7o1_500_large.jpg

Kerran ihastukseni, kaveripoika, näytti olevan myös kiinnostunut, mutta sitten hän olikin ihastunut parhaaseen ystävääni. Yksi lukion jälkeisessä opinahjossa hyvin voimakasta ja muidenkin huomaamaa flirttiä harrastanut herra paljastui varatuksi. Eräs kovin suorasanainen ja hurmaava tapaus ilmoitti haluavansa varata minut, mutta muutti mielensä heti, kun oli saanut minut ansaan. (Kunnon tyylipuhdas pelimies siis, enpä osannut varoa, kun en ollut ennen moiseen törmännyt)

Kaikista syvimmän haavan minuun on jättänyt se, että se ainoa, johon voin sanoa olleeni rakastunut ja jonka kanssa asiat kerran näyttivät valoisilta, ei lopulta tahtonutkaan minua. Tai jollain tasolla tahtoo ja välittää, mutta ei loppuun asti. Olkapäälläni mukana kulkeva pieni piru räkättää tästäkin asiasta korvaani yhä, että syy on minussa. En vain ollut tarpeeksi.

Niin. Kun historiaani katselee tällä silmällä, ei taida olla mikään ihme, että olen yhä yksin. En usko olevani tarpeeksi hyvä.  Minulla on ongelmia luottaa siihen, että joku voisi ihan oikeasti tykätä minusta ihan aidosti ja oikeasti muuten kuin kaverillisesti. Viesti tähän asti on ollut suurimmaksi osaksi se, etten ole tarpeeksi ylittämään sitä jotain näkymätöntä ja määrittelemätöntä rimaa. Kun en itse usko itseeni, taidan välittää samaa viestiä myös ulospäin.

tumblr_mgc69r3bue1rf9bbxo1_500.jpg

Etten nyt antaisi itsestäni ihan totaalisen säälittävää kuvaa, niin olen minäkin pakkeja omalta osaltani jaellut, eli kyllä minusta kiinnostuttu on. Ihmiset ja hetket vain ovat olleet vääriä. (Mikset ottanut niitä, kun kerran tarjottiin, joku varmaan haluaa kysyä, mutta tästä aiheesta voisi tehdä vaikka oman vuodatuksensa.)

Voisi ajatella, että asia korjaantuisi sillä, että saisin kerran vastakaikua kiinnostukselleni. Surullista kyllä, taannoin sössin itse erään uuden kiinnostusta osoittaneen tuttavuuden sillä, että en voinut uskoa vastapuolen kiinnostukseen. Myönnän olleeni hankala ja kun yritin korjata virheeni, en enää saanut vastakaikua. Ja mitä tekee se olkapäällä istuva pikkupaholainen? Yrittää vakuuttaa minulle tämänkin epäonnistumisen johtuneen siitä, että tyyppiä ei vain kiinnostanut. ”He’s was not that into you.”  Sama kuvio on näkynyt myös nettitreffiyritelmissäni: jos joku minua kiinnostava ottaa yhteyttä, en aina anna edes mahdollisuutta, koska ajattelen, ettei tuo kuitenkaan sitten tosielämässä tykkäisi. Liian hyvä minulle.

Tässä jonkinlaisessa traumassa ollaan siis näin pitkällä. Terminoin orastavankin kiinnostuksen ihan itse sen vuoksi, että pelkään uusia haavoja. Olen saanut siipeeni yhden kerran liikaa, minkä vuoksi itsesuojeluvaistoni on turhankin korkealla. En kykene avaamaan itseäni, kun pelkään, että taas tulee selkään.

 

quotation-marianne-williamson-fear-love-meetville-quotes-1091.jpg

 

Miten tällaisen solmun saa avattua? Psykologin tuolissa? Tiedän kyllä, että koko ongelma on pääni sisällä, mutta miten minä voin heittää tämän ajatusmallin mäkeen. Miten kerätä itsetuntoa, kun suurimman osan elämästäni olen oppinut suojelemaan itseäni kolauksilta sillä, etten vain osoita kiinnostustani? Kun eihän se toinenkaan voi minusta tykätä. 

Jollain keinolla pitäisi uudelleenohjelmoida mieleni uskomaan, että minäkin voin olla tarpeeksi hyvä ja tykättävä niin itseni kuin muidenkin näkökulmasta.

Ehkä pitää vain ruveta hankkimaan niitä kissoja tai koiria vanhanpiian elämää varten. Eläimet ainakin tykkäävät minusta vilpittömästi.

 

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus Mieli