Tilaisin yhden Sen Oikean

”Kyllä se vastaan tulee sitten joskus, kun sä vähiten sitä odotat.”

Tämä on tyypillinen vastaus ystäviltäni silloin, kun kitisen taas kerran sinkkuuttani ja sitä, miksen ikinä tapaa ketään. Lievästi turhauttavaa. Mutta vielä turhauttavampaa on, etteivät ystävänikään osaa vastata siihen iäisyyskysymykseen: Mistä löytää hyvä mies, ehkä jopa Se Oikea?

 

 

Olen niitä ihmisiä, joilla ei ole koskaan ollut vakituista parisuhdetta. Siis ikinä. Ja luoja paratkoon, kyllähän minä hauaisin edes mahdoisuuden yrittää sellaista. Olen siis sinkku, mutta vasten tahtoani. Teini-ikäisestä asti olen vain halunnut saada poikaystävän.  Ja ei, uskallan väittää, että ikisinkkuuteni ei johdu siitä, että minussa olisi jotain vikaa. Tietääkseni olen kaikin puolin ihan hyvä tyyppi. Itseasiassa eräs ystäväni on jo vuosia sitten sanonut, että olisin täydellinen tyttöystävä. Missä siis vika? Joskus mietin, että tahdonko löytää jonkun liikaa? Onko universumi kääntynyt minua vastaan?

Tiedän ainakin kaksi ongelmakohtaa. Ensinnäkin, en vain osaa.  Jos tapaan uuden miespuolisen, josta kiinnostun siinä mielessä, menen vähän lukkoon. En osaa sanoa, mistä tämä ilmiö johtuu, sillä minua ei missään nimessä voi väittää ujoksi. Joskus olen jopa melkoinen social butterfly. Mutta niin se vain on, en osaa tehdä aloitetta ja viestittää tapaamalleni kiinnostavalle ihmiselle, että hei, vaikutat aika siistiltä, voitaisiin tutusta paremmin. Kun tämä miesujous iskee, minun on vaikea olla vapautuneesti oma itseni, ellei vastapuoli avaa ensin peliä. Kaikista paras tilanne olisikin, jos saisin eka tutustua ihmiseen ja ihastua vähitellen. Mutta eipä sitä joka päivä tutustu uusiin ihmisiin, enkä todellakaan ihastu heihin kaikkiin edes ajan myötä. Go figure.

Toiseksi, taidan olla melkoisen epäonninen rakkausasioissa. Homma menee klassisesti niin, että ihmiset, joihin ihastun, eivät ole kiinnostuneita minusta siinä mielessä. Ja toisinpäin. Tai sitten homma pääsee miehen aloitteesta johonkin suuntaan, mutta tyyppi osoittautuukin naisia huonosti kohtelevaksi peluriksi tai sitten muuten ei synkkaa.Ja sen ainoan kerran, kun olen tavannut jonkun niin, että ensikatseesta lähtien on rätissyt sähkö, tyyppi osoittautui totaalisen sitoutumiskammoiseksi. Ei siis vain ihmissuhteissa, vaan kaikessa. Tyyppi ei vain osaa olla aloillaan ja tuulispäätä on aika vaikea kesyttää.

En tiedä, voiko minua kutsua kovin nirsoksikaan, mutta myönnän olevani valikoiva. En halua joutua siihen tilanteeseen, että tyydyn ”ihan ookoo” mieheen ja vuosien päästä sormus sormessa ja lapsikatras ympärillä totean, että en ole tainnutaan koskaan rakastaa ko. miestä. Tällaisiakin tositarinoita olen kuullut.

Eräs työkaverini totesi taannoin, että on se kumma, että hyviä työpaikkoja, asuntoja, vaatteita, tms. tarpeita etsitään pitkikin aikoja, mutta rakkaus jätetään kohtalon käsiin. Pitäisikö rakkauttakin siis etsiä? Olen minä yrittänytkin. Baareissa vaan meininki tuntuu nykyään pyörivän yhden illan jutuissa ja muualla kivan tyypin tapaaminen on sattumasta kiinni. Olen kokeillut nettitreffejäkin, mutta se osoittautui kohdallani katastrofiksi. En vain osaa tavata tuntematonta ihmistä heti sillä asenteella, että ”Noniin, katsotaanpas sovitaanko me yhteen.” Nou, nou ja nou. Neittideittailun tuskasta voisi kirjoittaa enemmnkin, mutta hillitön Sanumaria on jo sanonut tyhjentävän selvänäköisesti kaiken tarvittavan.

Mutta siis, lähettäisin universumille tilauksen hyvästä miehestä. Ominaisuuksien suhteen en ole turhan vaativa, kunhan kiinnostus olisi molemminpuolista. Ja tyyppi ei olisi psykopaatti. Kiitos.

Miten ja missä te olette tavanneet kumppaninne? Hierokaa suolaa haavoihini tai antakaa käyttökelpoisia vinkkejä.

~ K

Kuvat: Weheartit.com