Meidän arkea

Heippahei!

Mä kerroin viimeksi päällisinpuolin tuon meidän synnytyskertomuksen ja nyt ajattelin kertoa meidän arjesta, jotta päästäisiin vihdoin tässä kirjottelussa enemmän reaaliaikaan. 

Meidän vauva on ollut alusta asti suht hyvä nukkuja, ollaan nukuttu 11-13 tuntia yössä, jossa herätyksiä on 2-5 riippuen yöstä. Meillä ei myöskään turhia itkeskellä, vaan pääasiassa ollaan erittäinkin tyytyväisiä. Neuvolassa meille sanottiin, että saatiin oikein kelpo harjoittelukappale 😀 

Jokaisessa neuvolassa on painoa ja pituutta tullut hyvässä suhteessa ja käyrillä mennään. Hän on myös erittäin onnellinen neuvolan tätien kanssa ja aina hymyilee ja juttelee heille myös. 

Meidän arki on siis pääsääntöisesti helppoa, ihanaa ja kivaa. Just sellaista millaiseksi vauva-arkea kuvittelin ja millaista toivoinkin tämän olevan. Kaikki sukulaiset, tutut ja tuntemattomat ovat ihan haltioissaan tuosta pienestä ihmeestä, kaikki ihastuvat häneen aina vain enemmän ja enemmän, kun hänet näkevät. Hän on myös valloittanut äidin ja isin ihan täysin, isi on kiedottu heti tiukasti pikkusormen ympärille. 

20190225_130344.jpg

Viikko sitten maanantaina kävimme 2kk neuvolassa ja taas kehuttiin kuinka ihana pieni tyttö hän on. Kasvua oli tullut taas hienosti; paino oli 4650g, pituus 55cm ja päänympärys 38,7cm (viimeksi ollaan käyty 1kk neuvolassa; 3800g, 52,1 cm ja 37,1 cm). Seuraavaksi mennäänkin 3kk neuvolaan 18.3. 

Tässä meidän kuulumisia parin kuukauden ajalta. Seuraavaksi kirjoitellaan ristiäisistä, joita vietimme 10.2. 

Kysyä saa kommenteissa, varmasti saatte vastauksia. Kertokaa myös rohkeasti, mistä voisin kirjoittaa, mikä teitä kiinnostaa.

Palaillaan! -Mona

Perhe Lapset Vanhemmuus

Miten kaikki alkoi? osa 2..

Jatketaan siis tätä synnytyskertomusta;

Kun saavuttiin sairaalalle, niin mut laitettiin noin puoleksi tunniksi käyrille, sykkeet oli oikeinkin hyvät. Tämän jälkeen meiltä kysyttiin, halutaanko lähteä kotiin vielä, vai jäädä jo sairaalalle. Päätettiin jäädä, mun mielestä supistukset oli jo kipeitä, mutta todellisuudessa ne ei ollut vielä mitään 😀 Sain Oxynest-piikin käsivarteen ja sain torkuttua supistusten välissä aamuun saakka. 

Aamu 8 on merkitty synnytys alkaaneksi, kun supistukset tihenivät ja säännöllistyivät. Otettiin ilokaasua käyttöön ja opettelin sen hengittelyä. Iltapäivällä sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Muutaman tunnin pärjäsin hienosti näin ja sain jopa levättyäkin hetken. Toisen epiduraalin ehdin vielä saada noin kuuden aikaan illalla. Puoli seitsemän jälkeen tuli jäätävä ponnistuksentarve, klo 18:40 sain luvan alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe oli todella nopea, vain 6 minuuttia. Papusella oli napanuora kaulan ympärillä, joten mulle tehtiin episiotomia. Klo 18:46 hän vihdoin syntyi, maailman kaunein pieni vauva oli vihdoin täällä. 

20190222_155550.jpg

Pääsin melko pian suihkuun ja sain syötyä jotain, en ollut syönyt vuorokauteen mitään, joten ruoka oli erittäin hyvä vaihtoehto tähän. Yhdentoista aikaan illalla päästiin osastolle kahden hengen huoneeseen, ikkunapaikalle. Yhdeltä yöllä lääkäri tuli hakemaan vauvan lääkärintarkastukseen. Ensimmäinen yö nukuttiin todella hyvin, kolmen tunnin pätkä heti ensimmäisenä. 

Osastolla oltiin kaksi kokonaista päivää (lauantai ja sunnuntai), kunnes vihdoin maanantaiaamuna, jouluaattona, me päästiin kotiin. Meidät oltais haluttu pitää kauemmin sairaalassa, koska mulla ei maito noussut ollenkaan, tämän johdosta Papun paino laski 10% ja kotiinlähtiessä olikin vain 2850g. Lisämaitojen ohjeistuksen jälkeen päästiin kuitenkin lähtemään kun mä sitä vaadin. Illalla kotona kävin lämpimässä suihkussa alkoholittoman oluen kanssa, niin johan seuraavana aamuna oli maito noussut ja nyt Papu onkin kasvanut täysin rintamaidolla.

 

Seuraavaksi jatketaan tästä kertomalla näistä meidän ensimmäisistä yhteisistä kuukausista ja ristiäisistä. 

-Mona

Perhe Lapset Lasten tyyli Vanhemmuus