Miten kaikki alkoi? osa 2..

Jatketaan siis tätä synnytyskertomusta;

Kun saavuttiin sairaalalle, niin mut laitettiin noin puoleksi tunniksi käyrille, sykkeet oli oikeinkin hyvät. Tämän jälkeen meiltä kysyttiin, halutaanko lähteä kotiin vielä, vai jäädä jo sairaalalle. Päätettiin jäädä, mun mielestä supistukset oli jo kipeitä, mutta todellisuudessa ne ei ollut vielä mitään 😀 Sain Oxynest-piikin käsivarteen ja sain torkuttua supistusten välissä aamuun saakka. 

Aamu 8 on merkitty synnytys alkaaneksi, kun supistukset tihenivät ja säännöllistyivät. Otettiin ilokaasua käyttöön ja opettelin sen hengittelyä. Iltapäivällä sain epiduraalin ja kalvot puhkaistiin. Muutaman tunnin pärjäsin hienosti näin ja sain jopa levättyäkin hetken. Toisen epiduraalin ehdin vielä saada noin kuuden aikaan illalla. Puoli seitsemän jälkeen tuli jäätävä ponnistuksentarve, klo 18:40 sain luvan alkaa ponnistaa. Ponnistusvaihe oli todella nopea, vain 6 minuuttia. Papusella oli napanuora kaulan ympärillä, joten mulle tehtiin episiotomia. Klo 18:46 hän vihdoin syntyi, maailman kaunein pieni vauva oli vihdoin täällä. 

Pääsin melko pian suihkuun ja sain syötyä jotain, en ollut syönyt vuorokauteen mitään, joten ruoka oli erittäin hyvä vaihtoehto tähän. Yhdentoista aikaan illalla päästiin osastolle kahden hengen huoneeseen, ikkunapaikalle. Yhdeltä yöllä lääkäri tuli hakemaan vauvan lääkärintarkastukseen. Ensimmäinen yö nukuttiin todella hyvin, kolmen tunnin pätkä heti ensimmäisenä. 

Osastolla oltiin kaksi kokonaista päivää (lauantai ja sunnuntai), kunnes vihdoin maanantaiaamuna, jouluaattona, me päästiin kotiin. Meidät oltais haluttu pitää kauemmin sairaalassa, koska mulla ei maito noussut ollenkaan, tämän johdosta Papun paino laski 10% ja kotiinlähtiessä olikin vain 2850g. Lisämaitojen ohjeistuksen jälkeen päästiin kuitenkin lähtemään kun mä sitä vaadin. Illalla kotona kävin lämpimässä suihkussa alkoholittoman oluen kanssa, niin johan seuraavana aamuna oli maito noussut ja nyt Papu onkin kasvanut täysin rintamaidolla.

Seuraavaksi jatketaan tästä kertomalla näistä meidän ensimmäisistä yhteisistä kuukausista ja ristiäisistä. 

-Mona