ENSIASKELEITA KIINASSA
Nonni, täällä sitä sitten ollaan. Eka postaus Kiinasta. Alku on ollut aika kiireinen ja raskas ja hoidettavia asioita on ollut paljon. Lisäksi jetlag painaa edelleen, vaikka aikaeroa on vaivaiset 5 tuntia. On tää rankkaa hommaa.
Matka alkoi siis tiistaiaamuna Helsinki-Vantaalta, josta lähdettiin tekemään pientä lisäkierrosta Pekingiin Amsterdamin kautta. Käytännössä se siis tarkoitti kahta tuntia lisää varsinaiseen lentoaikaan ja hetken odottelua Amsterdamin päässä. No, sainpahan (luultavasti) viimeisen kunnon kanasalaatin kentän kahvilassa eli jotain hyvää siinäkin.
Lento Pekingiin sujui tuskallisen hitaasti ajoittaisesta aika voimakkaasta turbulenssista nautiskellen.. Tavoitteena oli nukkua lennolla kunnon unet, mutta lopullinen saldo jäi 1,5 tuntiin. Onneksi matkaseuraa piti oma näyttö ja hyvä valikoima leffoja sekä säännöllisesti eteen kannettu ruoka (oon niin tottunut Euroopan sisäisiin lentoihin, joissa saa hätäseen sen lasin vettä, että päivällinen, snack ja aamupala tuntui todella luksukselta).
Pekingiin saavuttiin aamukuuden aikoihin ja positiivisena yllärinä myös molemmat laukkuni saapuivat kohteeseen kanssani. Kentältä meidät haki Kiinan GM, jonka kanssa lähdettiin (ilman aamupalaa tai kahvia…) suorittamaan Chinese bureaucracya eli suuntana oli ensin työlupaan tarvittava health check, joka oli luultavasti tähänastisen elämäni mielenkiintoisin terveystarkastus. Health checkissä meistä otettiin verikokeet, keuhkoröntgen (obviously ilman mitään suojia eli nää säteet oisin voinut mielelläni jättää ottamatta), tsekkailtiin sisäelimiä ultralla, mitattiin ja punnittiin, laitettiin kiinni EKG-anturoihin (ehkä vuodelta -76) ja mitattiin verenpainetta (se oli luultavasti aika korkealla ”rentouttavan” matkan jälkeen). Ehdottomasti paras osuus oli kuitenkin näkötesti, jossa meille kaikille neljälle oli näytetty yhtä ja samaa kirjainta ja jonka jokainen meistä neljästä oli nimennyt täysin eri tavalla. Jokainen sai kuitenkin tarvittavat leimat papereihin suorituksista ja päästiin vihdoin syömään (Burger Kingiin).
Ravitsevan lounaan jälkeen suunnattiin paikalliseen Teliaan avaamaan paikallista liittymiä sekä pankkitilejä. Kaikki sujui kohtalaisen hitaasti, mutta tulipahan kerrankin passille käyttöä ja asiatkin saatiin hoidettua kuntoon ja päästiin hotellin ravintolassa nautitun illallisen kautta vihdoin unten maille (ennen sitä tulikin jo nukahdettua paikallisen uberin kyytiin ja nuokuttua unen ja valveen rajamailla odotusauloissa).
Baotouhun saavuttiin torstaina ja suunnattiin osittaisella työporukalla ensimmäisen pyörivän pöydän äärelle lounaalle. Ruoka oli superhyvää ja erityisesti raflassa tarjoillut paistetut munakoisot katosivat mun kitusiin aika hyvällä ruokahalulla. Pöydässä arvottiin asunnot ja lounaan jälkeen alkoi asuntojen tsekkailu ja tavaroiden roudaus asuntoihin (tai yöpaikkaan, jos oma kämppä ei ollut vielä ihan valmis tai vapaa…). Illalla meillä oli tervetuliaisdinneri koko työporukan kesken ja sain myös ensikosketukseni paikalliseen valkoviiniin (ts. jonkinlaiseen riisiviinaan).
Eilinen meni ensin toimistolla ja päästiin katsomaan päiväkotiakin, joka on… no, vähän vielä vaiheessa, mutta tekemisen meininki oli kyllä kova ja se mikä oli valmista, oli aika upeeta. Illalla poikettiin ekaa kertaa Baotoun ytimessä Wandan alueella tsekkaamassa yksi ostoskeskus, johon voi jatkossa sitten paeta, jos paikallinen meno alkaa tulemaan korvista ulos (tarjolla on kaikki länsimaiset ketjuliikkeet ja ravintolat Subwaytä myöten).
Miltäs tää Kiiina sitten yleisesti vaikuttaa?
Pekingistä en saanut tällä reissulla juuri mitään irti, sillä pyörittiin 20km päässä varsinaisesta keskustasta ja klo 06-17 meni autossa ja odotusauloissa istuessa. Eli ei kuvia Taivaallisen rauhan aukiolta tai Kielletystä kaupungista tällä kertaa (Kiinan muurin tosin näin koneesta).
Baotou taas vaikuttaa todella lupaavalta kaupungilta. Ihmiset on todella avuliaita ja ystävällisiä, vaikka yhteistä kieltä ei ole. Oma motivaatio kiinan opetteluun onkin tällä hetkellä aika korkea ja muutama helppo sana on jo ensimmäisinä päivinä tarttunut sanastoon. Minkäänlaista ulkomaalaisvastaisuutta ei ainakaan täällä tunnu näkyvän. Katseita täällä toki tulee, sillä valkoinen naama on täälläpäin aikamoinen harvinaisuus, varsinkiin jos niitä on se 4-5 kappaletta samanaikasesti. Ihmiset kuvaavat, videoivat ja tuijottavat – jotkut täysin avoimesti (esim. eräs mies meinasi ajaa skootterilla tolppaa päin kun jäi tuijottamaan) ja toiset katsovat ”vaivihkaa” perään. Mua tuijottaminen ei oikeastaan häiritse enkä kiinnitä siihen enää huomiota vaan otan sen ennemminkin kohteliaisuutena, että ihmiset on niin uteliaita ja kiinnostuneita meistä.
Kaupunkina Baotou on aika kivankokoinen ja monipuolinen. Me asutaan hyvin kiinalaisella alueella eli liikkeet ja ravintolat tässä lähellä on aika ”kiinalaisia”. Keskustasta päin löytyy kuitenkin kaikki ”länkkärijutut”, jos niitä välillä kaipaa. Kaupungin kokoa en ole vielä ihan hahmottanut ja esim. eilen taksilla Wandaan (etäisyys jotain 10-15km) kesti ruuhkan takia yli puoli tuntia. Mitään Kiinan jättikaupunkien kehiä yms. täällä ei ole ja luultavasti esim. Pekingissä eilinen matka olisi voinut kestää vaikka 3 tuntia eli siinä mielessä Baotou vaikuttaa hyvin haltuunotettavalta ja ”helpolta”.
Tänään luvassa on oman kodin laittoa ja joidenkin välttämättömien (ja luultavasti vähemmän välttämättömien) kotijuttujen shoppailua. Postaus mun Kiinan cribsistä tulee myöhemmin, kun saan laukut purettua ja paikat kuntoon, mutta sen verran voin sanoa, että tää on vuosikaudet yksiöissä pyörineelle aika kiva!