HENGITÄMME SAMAA ILMAA (TÄÄLLÄ SE VAAN ON HUONOMPAA)
Tää aihe on kuplinut pinnan alla ihan ensimmäisestä päivästä saakka, kun saavuin Kiinaan. Odotin jo lähtökohtaisesti jonkinlaista ympäristökatastrofia, jota en kuitenkaan ihan täysin silmieni eteen saanut, mutta länsimaisesta näkövinkkelistä ympärilleen katsomalla huomaa kyllä puutteita siellä sun täällä (enkä oikeasti oo ollut ihan fanaattinen ympäristöaktivisti Suomessakaan). Ja kyllä täällä välillä meinaa itku maapallon puolesta tulla.
Kiina on nimittäin tähänastisten havaintojeni perusteella oikeasti ekojeesusten – tai ehkä jopa aika tavanomaisen länsimaalaisen, jokseenkin tietoisen ja vastuullisen kuluttajan – jonkinasteinen ’painajainen’. Virallinen Kiina on kansainvälisilläkin areenoilla ottanut näkyvämpää roolia ilmastonmuutosta vastaan taistelemisessa ja puoluejohtaja-presidentti Xi’n tuoreet puolekokouspuheet olivat lähes yhtä ympäristön puolesta puhumista, mutta arjen ja tavallisen kansan tasolla se ei vielä näyttäydy oikeastaa mitenkään, ainakaan täällä ”periferiassa” eli maan hermokeskuksen Pekingin ulkopuolella (eikä musta oikein sielläkään).
Määräysten ja uusien käytäntöjen jalkauttaminen jokaiseen pikkukaupunkiin ja kylään on paikallistenkin mukaan kuulemma hankalaa ja asiat muuttuvat toki valtavassa maassa älyttömän hitaasti; se mitä Pekingissä päätetään saati puhutaan, tapahtuu muualla hyvinkin pitkällä viiveellä, jos ollenkaan. Mutta ongelma ei oikeastaan ole vain se mitä jossakin määrätään vaikkapa jätteiden lajittelusta, keräämisestä ja kierrättämisestä. Ihan tavalliset ihmiset on täällä vielä niin vierautuneita minkäänlaisesta ekologisesta ajattelusta tai sitten vain kertakaikkisen tietämättömiä siitä (ja no, joskus kieltämättä ajattelen, että myös aika laiskoja ja/tai piittaamattomia ellei siitä aiheudu suuria vaikeuksia).
Baotoussa ihmiset kantavat yhtä vesimelonia niissä surullisen kuuluisissa henkäyksenohuissa muovipusseissa asuinalueensa edessä tönöttävältä melonikojulta kotiovelleen noin 100m matkan ajan. Samoihin pusseihin pakataan ruokakauppojen hevi-osastoilla banaanit, yksittäiset sitruunat, limet, melonit, pomelot ja pahimillaan jo valmiiksi pakatutkin tuotteet. Lähikaupassa herätin ihmetystä, kun kieltäydyin ottamasta pussia yhdelle tuoremehutölkille, mutta isommassa ruokakaupassa en aina jaksa (tai ehdi) ilman kielitaitoa itsekään taistella ennenkuin ne banaanit sujahtavat sinne pussiin… Pahvi- ja muovipakkauslaatikoiden sisältä löytyy lisää laatikoita ja pähkinäpussi sisältää parhaimmillaan (=pahimmillaan) kolme pussia (itse pakkaus, pähkinäpussi ja kosteudenpoistaja). Lisäksi jokaisesta ruokakaupasta löytyy laaritolkulla yksittäispakattuja keksejä, leivoksia ja muita pikkusnackeja.
Nyt talven kynnyksellä myös ilma on muuttunut selkeästi huonommaksi ja tällä viikolla se oli useampana päivänä ”erittäin epäterveellistä”. Paikallisille se tosin on vain sumua ja sitähän se tietty onkin: savusumua, harmaata paksua ilmamassaa, joka pahimmillaan peittää horistontin ja tekee muuten niin sinisestä taivaasta ahdistavan harmaan seinämän, jonka läpi sarastaa tunkkaisen oranssi saasteaurinko (kuten sitä yksi aamu kuvailin tietämättäni ilmanlaatuindeksin lukemaa). Joskus se jopa haisee pahalta ja saattaa alkaa heti yskittämään. Asiasta keskusteleminen on täällä kuitenkin tosi kiusallista, sillä saasteet ja ympäristön tila on tavallisille kiinalaisille jokseenkin arka paikka, ehkä jopa eräänlainen häpeän aihe – varsinkin jos heillä on kokemuksia puhtaammasta ympäristöstä. Lisäksi näkökulma asiaan on niin erilainen: mulle tuollainen ilma on ’myrkyllistä’ hengittää ja toisinaan oon vähän huolestunut voinko sairastua siitä, kiinalaisille se taas on ihan arkipäivää – sitä ilmaa, jota he hengittävät koko elämänsä ajan. Ja Baotoussa se ilma on vielä pahimpiin kaupunkeihin nähden hyvää. Kun paikalliset katsovat puhelimesta säätilan, mä tarkistan aamuisin lämpötilan ohella usein ilmansaasteindeksin ja pohdin, miten sanoisin töissä, että onkohan järkevää laittaa lapsia (ja itseään) ulos.
Mikä muu omatuntoa(ni) täällä sitten kolkuttaa?
Pullovesi Hanavesi ei ole täällä juotavaa ja x % Kiinan pohjavesistä yleensä on saastunutta. Muovipullojen ja muovijätteen määrä roskiksissa on vesijohtovesimaihin nähden ymmärrettävästi jäätävä (lisäksi täällä juodaan paljon). Muovipullojen systemaattista kierrätystä ei ole vaan pulloja tonkivat roskiksista (useimmiten) vanhat ihmiset, jotka kuljettajat valtavia pullopinoja polkupyöriensä ja mopojensa laveteilla. Se, mihin pölyiset ja likaiset pullot kuljetetaan, on mulle arvoitus. Ilahduttavaa on kuitenkin se, että kaupoista ostettaville isoille vesitonkille vaihtoehtona on asuinalueilla ja kaduilla sijaitsevat vesiautomaatit, joissa voi täyttää uudelleen ja uudelleen yhtä vesitonkkaa ja hintakin on erittäin kilpailukykyinen kaupan vesipulloihin nähden (tonkan saan täytettyä noin yhdellä yuanilla kun taas pikkulähikaupasta ostettu viitisen litraa pullovettä maksaa parhaimmillaan lähes 10 yuania). Lisäksi jokaisen kiinalaisen perusvarusteisiin kuuluu oma termospullo ja näin muovipullojätteen määrän voidaan ajatella vähenevän edes vähän.
Jätteiden lajittelu Saapuessani ensimmäistä kertaa asuinalueelleni, kauhistuin nähdessäni jäteastiat talojen edustoilla. Riveittäin samanlaisia ruskeita jäteastoita, johon kaikki jäte dumpataan sekaisin. Lokakuun loman jälkeen oli kuitenkin tapahtunut ihme: pihaan oli ilmestynyt astiat kierrätettävälle ja kierrättämätömälle jätteelle sekä keittiöjätteelle ihan kuvillakin varustettuina. Noh, lopputuloksen varmaan arvaattekin: maalipurkit olivat keittiöjäteastiassa ja muissa astioissa näkyi sekaisin vaatteita, melonin kuoria, pahvilaatikoita, lasipulloja… Oma syntini Suomessa oli, että olin aika liian laiska keräämään biojätettä, mutta täällä se tuntuu pikkujutulta. Useimmiten jätän metallitölkit, lasipullot ja -purkit sekä pahvit kierrätysroskikseen omissa kasseissaan ja toivon, että joku kerääjä-kierrättäjä ottaisi ne siitä mukaansa (luultavasti ei ota). Tunnen piston sydämessäni joka kerta, kun heitän roskapussin roska-astiaan, mutta edes jotain positiivista; kaupungin lukuisat kulkukoirat sentään kaluavat rikkirevityistä, maassa makaavista pusseista ruuantähteet ja pitävät niillä itsensä hengissä.
Liikkuminen Baotoussa piti alkaa metroverkoston rakennustyöt tänä kesänä, mutta hanke on kuulemani mukaan nyt jäissä, sillä se on liian kallis ja tarpeeton. Sen sijaan ihmiset tässä kolmen miljoonan jatkuvasti kasvavassa kaupungissa istuvat täyteen ammutuissa busseissa ja sitäkin useammin tietysti omissa autoissaan, takseissa ja dideissä ja matkaavat päivittäin läpi ruuhkautuneen kaupungin. Varsinkin alussa pahimpaan ruuhka-aikaan ilmassa leijuva pakokaasu kirveli silmiä ja sai ne vuotamaan ja kävi henkeen, mutta kuten todettu, metro on liian kallis ja tarpeeton. On kivempaa yskiä pakokaasut keuhkoistaan pihalle.
Kulutustottumukset Länsimaiset kulutustottumukset ovat rantautuneet tännekin ja ihmiset selkästi ja ihan ymmärrettävästikin nauttivat nousseesta elämänlaadusta ja vaurastumisesta ja katumaastureilla ajellaan ostoskeskuksiin siinä missä muissakin vauraissa maissa. Tavaraa on saatavilla tolkuttomat määrät, joskus hyvinkin halpaan hintaan. Myös oma shoppailu on täällä lähtenyt vähän käsistä, sillä käyttövaraa on itselläkin nyt enemmän suhteessa Suomeen ja kaikkea on vaan niin valtavasti saatavilla. Vaatekaupoilla voi käydä vaikka joka viikko, sillä liikkeissä on aina uudet vaatteet esillä ja valtavia ostoskeskuksia on suurin piirtein joka kadunkulmassa. Onneksi kaksi matkalaukkua tuo edes jotain rajaa hommaan ja kunhan saan sen hiton passin käteeni, ajattelin kyllä käyttää rahani ja aikani johonkin aivan muuhun kuin ostareilla lorvimiseen…
Mutta kyllä tää kaiken näkeminen ja ajatteleminen on antanut paljon perspektiiviä asioihin ja oonkin päättänyt entisestään vähentää kaikkea turhaa kuluttamista eli mieluummin ostan yhden hyvän, kivan ja ekologisesti kestävämmän ehkä kalliimmalla kuin kymmenen ihan kivaa ja huonoa halvalla. Ja sen mitä en tarvitse, jätän ostamatta. Itseään kun voi hemmotella niin monilla muillakin tavoilla, menemällä vaikka ravintolaan syömään, hierontaan, kampaajalle tai kulttuurielämyksiin… Kaikki muuten juttuja, joita täälläkin voi tehdä ja kampaajasta sain eilen erittäin hyvän kokemuksen vain kahdeksalla ja puolella eurolla (eli kyllä täällä muukin on halpaa kuin kaikki romu). Ja kaupungin ooppera ja balettikin on jo saatu bucket listille!
Mutta, koska ihminen on erehtyväinen, tänään aion mennä vielä kokemaan, mitä se maailman suurin ostospäivä käytännössä tarkoittaa. Netistä en tosin enää tuon alle 20 euron muovi-imurin jälkeen aio tilata mitään… :D