(TÄMÄNHETKISEN) ELÄMÄNI AAKKOSET

Tämän postauksen idean varastin kollegaltani, sillä Baotoun kuulumisten osalta pääni on lähinnä täynnä epämääräistä pientä silppua ja mikäpä olisikaan parempi tapa jakaa se kuin mennä kirjain ja asia kerrallaan.

Aavikko – taas yhtenä päivänä tuuli niin maan perusteellisesti, että taivas ja horisontti olivat tuntikausia harmaana ja sameana hiekkapölystä (ja mulla kämpän tuuletusikkunat auki…). Mutta on niissä dyyneissä puolensakin ja löydettiinkin aika läheltä Baotouta aivan upean näköinen resort, jossa aiotaan todellakin vierailla heti, kun vuodenaika ja säätila on sille taas suotuisa.

Beijing – eli tuttavallisemmin Pekylässä tuleekin käytyä seuraavan parin viikon aikana pariinkin otteeseen, ensin lokakuun loman pyhiinvaelluksella ja sitä seuraavalla viikolla työlupaprosessiin liittyvässä haastattelussa. Keskeisimmät nähtävyydet ovat toki edelleen näkemättä ja kumpikaan reissuista tuskin mahdollistaakaan niitä.

C-trip – joka iltainen rutiinini ennen nukkumaanmenoa on selata lentoja ja haaveilla kohteista, joihin kuvittelen jossain vaiheessa ehtiväni

Didi – paikallinen uber ja taksit ovat saaneet uuden haastajan, paikallisbussit. Osaan jo mennä töistä kotiin, mutta seuraavan uuden bussireitin opetteluun täytyy kerätä vielä vähän aikaa ja energiaa.

Englanti – työkieleni, josta oon aina tykännyt, mutta jonka käyttäminen on a daily basis uuvuttaa jo nyt. Aina tilaisuuden tullen onkin ihanaa vaihtaa suomen kieleen ja ilmaista itseään just siten kuin haluaakin itseään ilmaista.

Fenlan – millähän saataisi Suomi maailmankartalle? On jokseenkin turhauttavaa yrittää selittää kotimaansa sijaintia, kun vastaanottaja ei ole kuullutkaan kyseisestä maasta, sanoit sen sitten englanniksi tai kiinaksi. Eli käytännössä sama kuin sanoisi tulleensa Narniasta tai Mikä-mikä-maasta ja kaiken lisäksi olet joka tapauksessa aina meiguo ren, amerikkalainen.

Geelikynnet – mulla on jossain määrin henkilökohtaisena (piilo)agendana saada täällä aikaiseksi jonkinlaista henkistä kasvua ja uutta perspektiiviä elämään, mutta viikonlopun jäljiltä oon ollut eniten innoissani geelikynsilakoista, jotka hankin ensimmäistä kertaa elämässäni ja jotka sai noin kuudella eurolla eli sitä henkistymistä odotellessa…

Hot pot – roikkuu EDELLEEN paikallisen keittiön bucketlistillä ja vasta sunnuntaina tuli todettua, että sitä ei välttämättä ole tarjolla vaikka se ravintolan nimessä esiintyisikin… Ja se on mielestäni vähän niin kuin pizzeriasta ei saisi pizzaa eli aika suuri kusetus.

Ilotulitukset – sori, mä en vaan pääse näistä yli koska vihaan niin paljon.

Jooga – jonkinasteinen inhoni venyttelyä ja kaikenmaailman rentoutumista ja rauhallista hengittelyä kohtaan on ollut aika vahva kautta aikojen, mutta never say never, nyt oon käynyt useamman kerran viereisen kuntokeskuksen joogatunneilla ja oon hurahtanut (mutta en kovin notkea vielä).

Kamera – hankin täältä juuri itselleni uuden reissukaverin ja oon supertyytyväinen sekä tuotteeseen, että saamaani palveluun paikallisessa Gigantissa (eli sain paljon lahjoja heh) ja nyt odotan vaan, että pääsen lomalle ja testaamaan kameraa tositoimissa.

Lämpimän veden juominen – yksi kiinalaisista kummallisista tavoista, joita olen vähän kerrassaan onnistunut omaksumaan. Ensin lämpimän veden maku ällötti, mutta nykyään saatan ottaa sitä välillä jopa vapaaehtoisesti ja parhaimmillaan se on, kun vedessä lilluu erilaisia kuivattuja hedelmiä, kukkia ja muuta makua antavaa sälää. 

Mobiili – jaksan edelleen viikoittain hämmästellä sitä, miten pitkällä Kiinassa ollaan mobiililaitteiden ja -sovellusten kanssa. Lähes kaikki asiat on hoidettavissa puhelimella erilaisilla sovelluksilla ja useimmiten sovelluksen käyttö on myös kannattavaa, sillä hinnat ovat edullisemmat tai ostoksesta saa alennusta. Toki Suomeenkin on ilmestynyt pivot, mobilepayt jne., mutta wechatin walletia tulen varmasti vielä kaipaamaan.

Nauraminen – kiinalaisten tapa reagoida asiaan kuin asiaan… Oon alkanut käyttämään tätä välillä töissä lasten kanssa tunnelmaltaan kepeissä tilanteissa, jos en ymmärrä mitä he puhuvat ja jos ketään ei ole sillä hetkellä saatavilla tulkiksi. Toimii ihan 5/5 ja lopputulos on se, että kaikki nauravat tyytyväisinä.

Onnellisuutta aiheuttavia tilanteita – kun taksikuski ymmärtää sanotun kohteen ilman että se täytyy etsiä muistiinpanoista, kaikki tilattu ruoka tulee pöytään ja on sitä mitä oli tarkoituksenakin tilata, kaupasta löytyy kohtuuhintaan hyvää australialaista punaviiniä/jonkinmaalaista oliiviöljyä/mitä tahansa joka on vaihtelua kiinalaiselle ruoalle ja raaka-aineille, aamulla on hiljaista jopa klo 9 tai 10 saakka, yleensäkin jossakin on hiljaista, kun lähdet aamulla kiireellä ja myöhässä töihin ja saat heti taksin, kun löydät ihanan vaatteen ja se mahtuu ja jopa istuu päälle (paikallinen mitoitus on joskus haastavahko)

Paha haju – jep, täällä haisee välillä tosi pahalta (esim. silloin kun kirjaimellisesti paskaviemäri on tulvinut kadulle, jota ei onneksi tapahdu usein, mutta kertakin oli liikaa)

Qingshan District – kaupunginosa, jossa asun

Raha – on se mikä naurattaa? Tällä hetkellä tosin lähinnä itkettää edes ajatella Suomen hintatasoa, sillä hinnat tietyissä asioissa ovat täällä (länsimaiselle) käsittämättömän alhaisia ja yhä edelleen iskee joskus epätodellinen olo, jos hintoja lähtee kääntämään euroiksi.

Spotify – elämäni eliksiiri, josta pauhaa tällä hetkellä lähinnä suomenkielistä musaa

Työlupa – viimeisten viikkojen tai oikeastaan koko oleskelun aikainen suuri jännityksen aihe, joka on enää sitä haastattelua vaille plakkarissa!

Ulkomaalaisena oleminen – helpottuu päivä päivältä eli joko kaikki on jo nähneet/kuulleet meistä tai sitten katseisiin kaduilla ja kaupoissa ei enää vain jaksa kiinnittää niin paljoa huomiota

Vpn – toinen jatkuva jännityksen aihe ja murheenkryyni. Vastikään Whatsappini lakkasi täysin toimimasta ilman vpn:ää ja muutenkin yhteydet tuntuvat hidastuvan päivä päivältä.

Wanjun- asuinalueeni nimi, jonka olen kiinalaisten kollegoiden opastuksella opetellut sanomaan ja sanonut taksikuskeillekin kymmeniä kertoja, mutta noin 2/100 yrityksestä menee ensimmäisellä läpi… En tiedä onko vika omassa kielitaidossa vai jossakin muualla, mutta asia on alkanut ärsyttämään, sillä koen että se on harvoja asioita, joita oikeasti osaan sanoa täällä.

Xi’an – enää kolme työpäivää reissun alkuun, jee!

Ystävällisyys – kiinalaiset on tähän mennessä olleet edelleen pääasiassa aivan uskomattoman ystävällisiä ja on äärettömän sympaattista, miten auttamishaluisia useimmat ovat (vaikkeivat oikeastaan osaisi edes auttaa, mutta eiks se niin mee että tärkeintä on yrittää?)

Zhu rou – eli sianliha (:D) on täällä usein huomattavasti parempaa kuin naudanliha.. Lisäksi se on yksi niistä ruoista, joita osaan kysyä kiinaksi (ja useimmiten tulen myös ymmärretyksi).

Åkei – tää on tällä kertaa pakko skipata

Ärsytyksen aiheet top 3 tällä hetkellä – 1) liikenne 2) ilotulitukset 3) asuinalueeni x viikkoa epäkunnossa ollut juomavesiautomaatti

Ööli – eli olut on täällä lähinnä vetistä litkua (2,5%), joten ikävä ihania ja voimakkaita humalluttavia ipoja ja apoja. Onneksi yhdestä pubista saa Brewdogia ja humalaankin pääsee halutessaan muilla juomilla…