MITÄ VUOSI 2017 KIINASSA OPETTI?
Tervetuloa 2018 ja uusi vuosi ja uudet kujeet vai miten se nyt menikään. No ei vaan, onhan vuodenvaihde aina jotenkin sykähdyttävää aikaa. Kaikki pysyy tavallaan samana, mutta pinnan alla kuplii silti ajatuksia ja toiveita siitä, mitähän uutta ja jännittävää tänä vuonna tapahtuu.
Oma vuoteni 2017 oli ehdottomasti Kiina-vuosi, vaikka Kiinan maaperälle astuinkin vasta elokuussa. Kaikki kuitenkin alkoi jo silloin helmikuun loppupuolella hakiessani hetken mielijohteesta työtä ja kunnolla prosessi pyörähtikin käyntiin kuultuani työn saamisesta huhtikuussa.. Siitä alkoikin muutaman kuukauden valmistautumisrumba, kunnes elokuun 16. astuin ulos terminaalista Pekingin läkähdyttävään ja hiostavaan helteeseen. Tuosta päivästä tuntuu olevan ikuisuus, sillä niin monia asioita on ehtinyt tapahtua sen jälkeen ja syksy 2017 täällä oli aika… intensiivinen ja moniulotteinen. Jotenkin muut merkittävät tapahtumat, esimerkiksi neljän vuoden gradu- ja maisteriopintokitkutuksen loppuminen onnistuneeseen valmistumiseen, väljähtyivät ja vuotta 2017 miettiessä ne eivät välttämättä tule edes mieleen. Samppanjaa muistin sentään juoda.
Millaisia oivalluksia, taitoja ja eväitä elämään täältä sitten on tähän mennessä tarttunut mukaan?
No, ainakin olen oppinut…
– ylittämään vilkkaasti liikennöidyn tien pelkäämättä jääväni ensimmäisen auton alle – myös niskan alueen liikkuvuus on varmaan jatkuvalla päänpyörityksellä parantunut huomattavasti
– olemaan juomatta hanasta vettä
– sietämään (vähän enemmän) epävarmuutta, yllättäviä muutoksia, äkkinäisiä päätöksiä ja täyskäännöksiä asioissa
– kiilaamaan jonoissa (maan tapa)
– nauttimaan palvelusta (kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos joku välttämättä haluaa tehdä sen puolestasi) ja toisaalta myös pyytämään apua (kaikkea et vaan voi tehdä itse)
– syömään puikoilla aikalailla kaikkea (siis muutakin kuin hyvin valmistettuja, sopivan kiinteitä sushipaloja)
– arvostamaan: vapaa-aikaa, vapaata internetiä, avoimuutta ja suoruutta, hyvää ilmanlaatua, tupakointikieltoja ja niiden noudattamista, mahdollisuutta ilmaista itseään omalla äidinkielellä, Prismoja ja Cittareita (miten ihanaa onkaan, kun voit ostaa kaiken yhdestä kaupasta ja voit jokseenkin luottaa siihen, että siellä myydään kanafileitä ja ettei esim. kaikki tomaatit ole mätiä), järkevää valaistusta asunnoissa, vesijohtovettä ja täydellistä vedenpainetta, toimivaa lämmitysjärjestelmää (työpaikan sisälämpötila on tällä hetkellä +15…), joustavuutta sekä kykyä toimia ja ajatella tilannesidonnaisesti, mahdollisuutta syödä uunissa valmistettuja ruokia, pehmeitä sänkyjä…
Kuukauden kuluttua aion nauttia Suomessa edellä mainituista asioista täysin siemauksin. Ja ehkä teen sitten postauksen siitä, mitä ikävöin Kiinasta – sitä jonossa ohittelua varmaan ainakin.