AAVIKKORETKELLÄ
Viime viikonloppuna toteutui vihdoinkin kauan suunnitelmissa ollut retki aavikolle. Kyse olikin lopulta lähimatkailusta, sillä vierailemamme osa aavikosta sijaitsi vain noin reilun tunnin ajomatkan päässä Ordosissa. Aavikko on ilmeisesti Gobin autiomaan reunaosia ja maisema vaihteli kivikkoisesta kalliosta hiekkadyyneihin.
Sen lisäksi, että luonnonmaisema oli aavikolla vaihtelevaa, oli sitä myös paikalliseen makuun muokattu erinäisillä aktiviteeteilla ja huvituksilla. Lyhyen köysiradan ja hiekka-auto(??) -ajelun jälkeen saavuimme ensimmäiselle ”saarelle”, jossa tarjolla oli mönkijä- ja dune buggy -kyytejä ja olipa paikkaan keksitty rakentaa myös mm. pyöräilyrata, jossa pääsi polkemaan auringon paahteessa ympyrää… Osa maisemasta oli kuitenkin onneksi tajuttu jättää rauhaan ja dyynit olivat aivan käsittämättömän upea näky.
Muutaman aktiviteetin ja lounaan jälkeen oli aika siirtyä retken pääkohteeseen eli uima-allassaarelle. Ennen horisontissa siintävää palkintoa edessä oli kuitenkin yksi elämäni suurimmista koettelemuksista, sillä vartin matka ”piti” taittaa kamelin selässä. Dyynit olivat ehkä upeimmillaan tällä saarten välisellä matkalla, mutta konkreettista kuvamuistoa niistä en saanut, kun piti puristaa satulan kahvaa rystyset valkoisina. Sanotaanko, että jos muut kulkuvälineet aavikolla tarjosivat vauhdin huumaa, niin tämä etappi oli lähinnä bumpy ride. Kokemuksen toki kruunasi se, että noin kymmenisen metriä ennen maalia oma menopelini päätti aivastaa ja tunsin miten kamelin sylki valui pitkin paljasta säärtä. No, nää on näitä once in a lifetime -kokemuksia, joita sitten vanhana muistella…
Jos uima-allasalue keskellä hiekkadyynejä oli jo kokemuksena hieman absurdi, vielä absurdimmaksi homma meni, kun oli aika poistua aavikolta – hyppäsimme nimittäin junan kyytiin. Juna puksutti kävelyvauhtia keskellä dyynejä ja kuljetti meidät lopulta tuolihissiasemalle, josta päästiin laakson yli takaisin lähtöpisteeseen.
Paikallisten aavikkomuotia. Emme todellakaan kuuluneet joukkoon sortseissa, t-paidoissa ja sandaaleissamme. Jälkikäteen myös kadutti, ettei tullut ostettua 10 yuanilla noita jalkasuojia, niistä olisi ollut edellä mainitussa case kamelissa paljon iloa…
Kaiken kaikkiaan retki oli hieno kokemus, vaikkakin itse arvostaisin tällaisissa luonnonkohteissa enemmän sitä itse luontoa kuin sinne rakennettuja (vähän turhia ja laimeita) huvituksia… Mutta myönnetäköön, että iloitsin kyllä sydämeni kyllyydestä uima-allasalueesta – jopa niinä iltapäivän tunteina, kun alkoi jo tuulemaan ihan kunnolla ja värin lisäksi saatiin iholle kevyt hiekkapuhallus – sillä ne on täällä harvinaisuus.
Nyt edessä on pari viikkoa arkea ja kesäkuun puolenvälin tienoilla edessä on viimeinen kesälomaa edeltävä reissu, kun lähdetään viettämään kolmipäiväisen Dragonboat festivalin vapaita kuumaan ja kosteaan Hangzhouhun!