KIINALAISIA KUMMALLISUUKSIA
Täällä liikkuessa näkee ja kuulee kaikenlaista – onhan kanssakulkijoitakin tässä kaupungissa lähes 3 miljoonaa ja muualla maassa sitten aivan mieletön määrä. Tässä postauksessa ajattelin jakaa joitakin mieleenjääneitä havaintoja paikallisesta (ja toisinaan ei edes niin paikallisesta vaan aika yleiskiinalaisesta) menosta so far… En tosiaan tiedä, kuinka moni asioista pätee muualla Kiinassa, mutta kaikki alla mainittu on totisinta totta ainakin täällä Baotoussa.
– vauvoja tai pieniä lapsia ei kanneta kantorepuissa tai -liinoissa vaan aikuisen lanteille asetettavalla, vyölaukkua muistuttavalla ”jakkaralla”, jossa lapsi ’istuu’ ja tästä pidetään kiinni
– vauvoilla ei myöskään käytetä vaippoja vaan päälle puetaan body ja/tai housut, jotka on yksinkertaisesti auki takaa ja vauvan takapuoli vilkkuu sieltä iloisesti (toistaiseksi en onneksi ole nähnyt miten ko. vaate käytännössä toimii – vai toimiiko… mutta sanottakoon vielä, että tää on ympäristön kannalta ehkä paras käytäntö, mitä nykyisessä kahden lapsen Kiinassa voi olla… ja toisaalta miksei muuallakin voisi eli saa lainata)
– miesten kesätyyliin kuuluu napapaidaksi kääritty pusero, jossa voi istuskella esim. ravintoloissa koska paidan riisumista kokonaan ei katsota hyvällä (onneksi winter is coming)
– automaattisesti syttyvät ja sammuvat valot eivät toimi suinkaan liiketunnistimella vaan ne voi laittaa päälle esimerkiksi kopauttamalla kantapäällä lattiaa tai rykäisemällä äänekkäästi – itse olen toistaiseksi omaksunut vasta kantapään kopauttamisen ja rykimisen ja muun syljeskelyn jätän suosiolla paikallisille
– kaduilla voi myydä kaikkea, esimerkiksi eläimiä, rypäleitä likaisesta pahvilaatikosta tai pesuaineita – lisäksi myyntiä edistämässä on liian usein jokin kovaääninen kapistus (ja koska paras aika bisnekselle alkaa vasta illan hämärtyessä, nää kapistukset huutavat kaduilla taukoamatta noin klo 20-24)
– katuja pesevät ja huuhtelevat säiliöautot soittavat jäätelöauton ääntä muistuttavalla soundilla Paljon onnea vaan -kappaletta (no, jonkinlaisena onnena voidaan kai pitää sitä, että katuja sentään pestään)
– olennaisin asia, jota auton ratissa tarvitsee tehdä on töötätä ja töötätä voi esimerkiksi seuraavissa tilanteissa: kun joku ei liiku vaikka valo on vihreä, kun oma autosi liikkuu ja kaikki muutkin autot liikkuvat, kun ohitat, kun sinut ohitetaan, kun kiilaat toisen auton eteen, kun oman autosi eteen kiilataan, kun näet polkupyöräilijän/mopoilijan/kävelijän/kulkukoiran/pensaan (sillä ei ole merkitystä onko kukaan varsinaisesti edessä) tai kun ei ole muutakaan tekemistä (autojen tööttöily on oikeastaan kuin keskustelua, mutta keskustelua käydään siten, että kaikki huutavat samaan aikaan ja kukaan ei kuuntele)
– vessoissa on nykyisin ovien lisäksi jopa lukot, mutta niitä ei tarvitse käyttää (eikä välttämättä aina oviakaan)
– ulkomaalaiselle voi sinnikkäästi puhua kiinaa vaikka on ilmiselvää, ettei ulkomaalainen ymmärrä (myös kysymysten esittäminen ja vastauksen odottaminen on ihan luonnollista)
– kaduilla syljeskely ja piereskely on aika tavanomaista käytöstä, mutta niistäminen aiheuttaa kummastuneita katseita
– ruokakaupassa kaikki vihannekset ja hedelmät pakataan ohuen ohuihin muovipusseihin (halusit sitä tai et) ja ne liimataan hintalapulla käyttökevottomiksi, mutta kaupan kassalta pyydetty muovikassi maksaa (wonder why maailma ei ainakaan toistaiseksi pelastu?)
– yhden lyhyen englanninkielisen lauseen tulkkaaminen kiinaksi ottaa useimmilta noin viisi minuuttia ja lauseeseen mahdollisesti liittyvän asian selvittäminen vaatii vähintään viisi henkilöä; hiljaisen suomalaisen näkökulmasta kiinalaiset tuntuvat rakastavan omaa ääntään ja puhuvat koko ajan ja kollektiivinen kulttuuri näkyy siinä, että kaikki täytyy tehdä yhdessä, oli se tarpeellista tai ei
– lämpimän veden juominen parantaa kaikki vaivat eikä esim. käsien pesemättömyydellä ole merkittävää vaikutusta virusten ja bakteerien leviämiseen vaan sairastuminen johtuu liian vähäisestä vedenjuonnista tai säätilasta (mielenkiintoinen huomio oli myös, että lähestyimme käsienpesun tärkeyttä leikkimielisen tieteellisen kokeilun kautta lasten kanssa ja tuntui, että kokeilu ja sen pointti meni paremmin perille lapsille kuin kokeilun tekemistä opettaneille opettajille, jotka silti lapsille luennoivat käsienpesun tärkeydestä…)
Listasta jäi luultavasti uupumaan kymmenittäin asioita, jotka jaksavat viikosta toiseen hämmästyttää ja kummastuttaa, mutta ehkä olen jo sen verran mukautunut ja/tai turtunut paikalliseen menoon, ettei niillä enää jaksa mieltään vaivata.