Välillä on vaikea muistaa tai edes tajuta, että oon asunut täällä Kiinan maalla ja Baotoussa vasta 2,5 viikkoa. Tuntuu, että töiden aloittamisen jälkeen arki on vain ajautunut tiettyihin, tuttuihin uomiinsa ja koska täällä jokainen päivä on ollut jonkinlainen seikkailu – niin hyvässä kuin pahassa – tuntuu kuin aikaa olisi mennyt jo kuukausia (syy ei kuitenkaan ole tekemisen puutteessa – sitä kyllä riittää, voin luvata). Ja näin mä täällä kulutan aikaa:

MAANANTAI

6.30 Herätyskello soi, torkutusta siihen asti että kykenen nousemaan kahvinkeittoon (Nescafen pikakahvi on ihan hyvää, kun muutakaan ei ole)

7.35 Juoksen kiireellä asuinalueeni portille, josta työkaveri noutaa mut ja kollegani – hissimatka 31.kerroksesta ottaa aina oman aikansa, kun porukkaa keräillään alemmista kerroksista mukaan ja kuten Suomessakin, useimmiten oon ainakin vähän myöhässä

8.00 Työt alkavat ja seurailen ikkunan takaa mielenkiinnolla paikallisten maalareiden työskentelyä

Työturvallisuus on kohdillaan, onhan tyypeillä jopa kypärät

8.00 – 12.00 Suunnittelua, tiimisopimuksen hiomista, materiaalien tsekkausta… Suoraan sanottuna viikko on ollut niin pitkä ja hektinen, etten enää näin jälkikäteen edes muista mitä tuli tehtyä minäkin päivänä

12.00 – 14.00 Lounas ja päiväunet – oon päässyt kiinalaisen päiväunikulttuurin makuun ja jo 15min torkut auttavat jaksamaan klo 18 saakka (tunti tai puolitoista on jo luksusta)

18.00 Työt loppuvat ja kotia kohti – illemmalla Game of Thronesin päätösjaksokatsomo työkaverilla, minkä jälkeen suorinta tietä nukkumaan

TIISTAI

8.00- 18.00 Different day, same sh.. stuff. Ei vaan, oikeasti työni täällä on tuottanut mulle tosi paljon iloa, vaikka tän hektisimmän viikon päätteeksi oonkin ollut iltaisin aika rikki ja sumussa

18.00 Työt loppuvat ja koittaa jokailtainen valintojen maailma; kauppaan, salille vai kotiin siivoamaan? Valintoja on tehtävä yksi, koska muuta ei oikeastaan ehdi/jaksa tehdä. Täksi illaksi oli kuitenkin buukattu jo etukäteen yhteinen kauppareissu Wandalle. Hermoja koettelee didi-kuski (didi=Kiinan Uber), joka ei tunnu löytävän noutopaikalle – edes navigaattorilla

19.00 – 21.30 Dinneri Subwayssä (luultavasti Baotoun ainoa paikka missä tulet ymmärretyksi englanniksi), pikainen visiitti ihanaan krääsäkauppaan Sanfuun (ostin maailman suloisimman unimaskin lokakuun reissulle, joka luultavasti is not going to happen – JEE!) ja lopuksi ruokaostoksia supermarketissa

Tän raasuparan oisin halunnut pelastaa padalta

21.30 Kotona – uuvuttaa niin, että jaksan juuri ja juuri purkaa ostokset ja mennä suihkun kautta nukkumaan

KESKIVIIKKO

8.00 – 18.00 Mä joka päivä töitä teeeeeeen…

18.30 – 19.30 Pyykinpesua ja nopea snack ennen salia, jännää…

19.30 – 21.00 Salilla viimeinkin. Reissu kuitenkin venyy normaalia pidemmäksi, koska pukuhuoneen ovella huomaan pudottaneeni lokeroni avaimen enkä löydä sitä enää mistään. Tilanteen selvittämiseksi tarvitaan runsaasti aikaa, eleitä, satunnaisia selkoenglannilla tavattuja sanoja (jotka eivät vaan mene perille) sekä rautaisia hermoja, koska lokerossa on mm. sellaiset esineet kuin kotiavaimet ja puhelin

21.00 – 22.30 Safkaa, somessa roikkumista ja hyvät yöt

TORSTAI

8.00 – 18.00 Kiirettä töissä ja hermot on kireällä tulevaa avajaispäivää silmällä pitäen. Päivän pelastus on lounas hyvässä seurassa hyvässä ravintolassa (kriteeri: paljon kuvia), jossa yks ruokalaji oli jopa melkein laskettavissa tortilloiksi

18.00 – 21.00 Edelleen töissä valmistautumassa avajaispäivään

21.30 Kotona kuolemanväsyneenä – selviydyn juuri ja juuri nopeasta puhelusta Suomeen ja sen jälkeen (mä) putoan

PERJANTAI

6.15 Herään tajutakseni, että oon nukkunut (omaan aikatauluuni nähden) pommiin ja suoritan tehokkaimman aamuni so far

7.00 Taksi työpaikalle: avajaispäivän jännitysperhoset ovat yhtä väsyneitä kuin mä eli ei jaksa enää edes jännittää

Avajaispäivän koristeita chinese style – parkkipaikalle oli myöhemmin ilmestynyt kaksi valtavaa punaista (riemu)kaarta, joiden alta parkkikselle ajettiin

7.30 Asiakkaita alkaa valua paikalle ja kaikki tuntuu jotenkin samalta – tai oikeastaan yhtä luontevalta – kuin aina ennenkin viimeisen viiden viime vuoden aikana

7.30 – 18.00 Lego- ja nukkekotileikkejä, arjen- ja lapsivirran hallintaa, epäonnistunutta suunnittelua, pikaista neuvonpitoa ja uuden kurssin hakemista ekan päivän ’kaaoksen’ keskellä, epäileviä ja ujoja katseita, jotka päivän mittaan sulavat maailman suloisimmiksi hymyiksi ja nauruiksi, ottavat rohkeasti kädestä kiinni ja antavat lohduttaa väistämättömällä ikävän hetkellä… Syvä ymmärrys ja henkilökohtainen ahaa-elämys siitä, että puhuttu kieli on vain väline, ei itseisarvo, ja että luottamusta ja turvaa ja hyvää fiilistä voi rakentaa monella muullakin tavalla

18.00 Väsynyt mutta super onnellinen fiilis, jonka kruunaa antoisa feedback-sessio tiimin kesken: tunne siitä, että ollaan käynnistymisvaikeuksista huolimatta täysin samalla sivulla ja kaikilla on sama suunta kaikesta säädöstä ja sähläyksestä huolimatta

18.30 – 20.30 Avajaispäivän dinnerinä pizzaa, viiniä ja olutta taivaan alla päiväkodin pihalla – that’s the way I like it

22.30 – 23.00 Pakolliset blogiraapustelut, sillä huomenna herättyäni tuskin muistan kuluneesta viikosta enää mitään

LAUANTAI

7.55 Herään, kun naapurissa piikataan/porataan/paukutetaan erinäisiä pintoja – ja meteli, se kestää 10min jonka jälkeen laskeutuu hiljaisuus mutta vain hetkeksi…

8.30 Onko se Pohjois-Korea? Onko se kaasuräjähdys ja sortuva naapuritalo? Ei, se on kiinalainen aamu-ilotulitus…

8.30 – 11.00 Aamukahvia, aamupalaa, lomaviikon Baotou-Peking -junalipuista taistelua C-tripin appissa, joka ei joko suostu myymään lippuja tai hyväksy maksua ennen kuin ehkä viidennellä yrityksellä

12.00 Taksi rautatieasemalle lunastamaan junalippuja ja verifioimaan passeja

12.30 – 14.00 Jonotusta, kielimuuri, yksi lippu jota ei saada lunastettua, äkäinen puhelu C-tripin englanninkieliseen aspaan (ongelma: väärin kirjoitettut passin viimeiset numerot, joita kukaan ei kertakaikkiaan voi muuttaa -> ikävä Suomen yksinkertaisia ja joustavia systeemejä), lipun peruutus, uuden lipun osto, uusi jonotus ja lopulta onnistunut viimeisenkin lipun lunastus

14.00 – 19.00 Taksi ”Vantaalle” myöhäiselle lounaalle ja voitonbisselle sekä pyörimistä ostarilla

En tiedä paljonko tässä oli natriumglutamaattia (luultavasti paljon) mutta hyvää oli

19.00 – 24.00 Oluen tilaamisen harjoittelua (tää on täällä jotenkin aivan uskomattoman hankalaa, yritit sitä sitten kiinaksi tai englanniksi), sairaan hyviä wings-vartaita sekä terveysneuvontaa tarjoilijalta (liian kylmä kalja aiheuttaa vatsavaivoja eli sitä ei pitäisi juoda liikaa…). Lisäksi käytiin tsekkaamassa tosi kiva baari, joka tulee varmasti olemaan jonkinlainen kantapaikka tulevaisuudessa. Juomien tilaaminen tosin meni ekojen rommikolien jälkeen täysin arvalla kategoriasta 40% – 50% cocktailit, mutta jokaiselle löytyi jotakin ja sitä voi täällä kyllä pitää täydellisenä onnistumisena.

SUNNUNTAI

8.00 – 10.00 Herään vuorotellen naapurista kuuluvaan poraamiseen ja aamu-ilotulituksiin (mikä näitä ihmisiä vaivaa?!) nähtyäni koko yön kansallispäivän viikon lomaan liittyviä painajaisia (väärin buukattuja junia, hotelleja yms.)

10.00 – 14.00 (Vihdoinkin) hiljaisesta ja hitaasta viikonloppu-aamupäivästä nauttimista ja Peking-Xi’an -junan buukkaaminenkin onnistui (jopa ensimmäisellä yrityksellä!)

14.00 – 16.00 Päivän aktiviteettina ei-niin-paikallisen lähi-supermarketin etsiminen ja lopulta jopa sen löytäminen sekä nopeat kanahamppariateriat paikallisessa Hesessä (ensi viikon jaksaa taas vetää perinteistä kiinalaista)

16.00 Päivän toinen aktiviteetti ”peurapuiston” etsiminen vaihtui taivaan synkkenemisen vuoksi himassa chillailuun ja moppailuun, mikä olikin hyvä, sillä puolisen tuntia myöhemmin Baotoun taivas repesi ja puolen nyrkin kokoiset rakeet moukaroivat valtavalla voimalla kämpän seiniä ja (kiinalaiseen tapaan yksinkertaisia) ikkunoita enkä missään tapauksessa olisi halunnut olla sillä hetkellä ulkona

Loppuillan suunnitelmissa on kotihommia, alkeellista ruoanlaittoa (nuudeleita ja kananmunia, ’yummy’) ja yhteydenpitoa Suomeen – tää viiden tunnin aikaero on varsinkin arkiviikolla hankaloittanut soittelua ja muuta yhteydenpitoa Suomeen aika tavalla ja joskus harmittaa olla tavoittamattomissa, koska haluaa esim. nukkua.