Oon nyt varmaan viimeisimmät (kaikki) postaukset jäkättänyt Kiinan huonoista puolista, mutta seuraavassa viime lauantain ilon aiheita – rasti seinään.

Viikko sitten lauantaina vietettiin täällä ihan superlauantaita. Kerran erästä pubia etsiessämme törmättiin sattumalta ravintolaan, joka julkisivun ja kyltinkin perusteella tituleerasi itseään japanilaiseksi ravintolaksi. Kaupungissa on käynyt sushikato, kun ne ainoat kaksi tietämäämme sushipaikkaa sulkivat ovensa (joko väliaikaisesti tai lopullisesti, never know) ja odotukset tätä paikkaa kohtaan oli siis todella korkealla. Ja mikä ihana näky meitä odottikaan, kun astuttiin tuona lauantaina ravintolaan sisään. Paikka oli ihan japanilaisen ravintolan näköinen ja kun avattiin menu, sen sisältökin oli sisustusta vastaava. Menu oli myös osittain englanniksi ja ruoka oli hyvää. Silmät vuotivat melkeinpä ilon kyyneleitä ja sydän vähän verta, kun mietin kaikkea kulunutta aikaa tietämättömänä tästä helmestä. 

Sushi- ja teryakikanaövereiden jälkeen suunnattiin loppuillaksi paikalliseen homobaariin. Oli aika vaikea uskoa, että tässä melko tyypillisessä takapajuisessa pikku-kiinalaiskaupungissa on ihan oikeasti sellainen mesta. Baarissa oli mielettömän hyvä meno ja tunnelmaa nostatti baarin henkilökunnan erilaiset (noh, vähän kotikutoiset mutta supersympaattiset) esitykset pitkin iltaa ja myöhemmin myös eräiden laowaiden karaoke-esiintymiset. 😀

Mutta toki – koska ollaan Kiinassa – visiitti homobaariin ei ole vain diskopallojen välkettä, esiintyjien paljettiasuja ja kreisibailaamista vaan mukaan mahtuu aika paljon myös kurjia elämäntarinoita ja -kohtaloita ja koko yhteiskunnan läpäisevää ennakkoluuloa ja (hiljaista) paheksuntaa. Pöydässämme vieraili mm. vain hieman reilu parikymppinen nuorimies onnellisena esittelemässä vihkisormustaan (virallisesti Kiinassa ei tunneta muita kuin heterosuhteita ja mies- ja naissukupuolet). Kiinassa kahden miehen ’avioituminen’ ei myöskään kovin usein tarkoita perheen tai itselle läheisten ihmisten kanssa jaettua juhlahetkeä vaan sitä on ehkä edeltänyt (pakko)lähtö vanhempien luota, katkenneet tai äärimmäisen tulehtuneet välit ja tunne täydellisestä pettymyksen aiheuttamisesta perheelle, suvulle ja lähinnä koko yhteiskunnalle. Kävi tyyppiä sääliksi, mutta toisaalta myös ihailin suuresti hänen rohkeuttaan elää omaa elämäänsä, vaikkei täkäläinen ympäröivä yhteiskunta siihen yhtään kannustakaan. Vähemmistöjen yhtäläinen asema ei toki Suomessakaan ole kaikissa kysymyksissä itsestäänselvyys (ja lätkää homot ei ilmeisesti pelaa Suomessa edelleenkään), mutta tunsin kyllä ylpeyttä suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta, suvaitsevaisuudesta ja sen tasa-arvoisuudesta, joka viimeisten vuosikymmenten aikana on saavutettu.

Tänään oli tarkoitus jatkaa superlauantaiden sarjaa ja tehdä retki aavikolle, mutta – yllätys. yllätys – sääennusteen lupaama puolipilvinen ja reilu 20 asteen sää oli yön tuntien aikana muuttunut pilviseksi ja todella viileäksi ja kaiken kruunasi voimakas tuuli (hiekkamyrsky aavikolla ei ole bucket listilläni), joten huomenna uusi yritys. Maltan tuskin odottaa Suomen heinäkuun lumisateita, joita tällä säätuurilla on luultavasti luvassa.