Matkustin pari viikkoa sitten viikonlopuksi Tianjiniin. Ja reissu tuli kyllä niiiiiiin tarpeeseen. Ensinnäkin jo pieni – tässä tapauksessa vajaan kahden vuorokauden – mittainen irtiotto arjesta ja arjen ympäristöstä on vaan ihan mieletön voimavara ja relaaja. Omat akut latautuu paremmin, kun en ole samoissa maisemissa ja ympyröissä (vaan esim. kivan hotlan ammeessa punkkulasi kädessä).

Tianjin on kaupunkina jotenkin ei-niin-kiinalainen eli Shanghain tapaan vähän länsimaalaishenkisempi. Siirtomaa-aikoja henkivät korttelit ovat täynnä upeita vanhoja taloja ja ravintoloista saa hyvää viiniä ja jopa avocadosalaattia. Sään osalta kylmä rintama vaan tuntuu seuraavan mua mantereelta toiselle ja mihin ikinä menenkin ja keli lauantaina olikin aivan surkea. Myös sunnuntai Tianjinissa oli pilvinen ja kolea, mutta toisaalta ilmaa pystyi hengittämään. Aiemmin viikolla ilmansaastelukemat olivat olleet aivan jäätävät ja kävelen lopulta kuitenkin mieluummin kotoisassa räntäsateessa kuin savusumussa…

Viikonloppuun sisältyi poikittain makoilua hotellihuoneen pehmeässä sängyssä, yksi mahtava pihvi (nykyään äärettömän harvoin tarjolla), yksi kylpy, kävelyä ja kaupunkipyöräilyä. Oon monet kerrat Pekingissä kateellisena katsonut ihmisten viilettämistä kaupunkipyörien selissä ja tulin lopputulokseen, että olen nyt perehtynyt paikalliseen liikennekäyttäytymiseen tarpeeksi pitkään kokeillakseni pyörää myös. Ensimmäisenä testiin lähti ofo-pyörä, sillä se on itselleni pyöristä ehkä jotenkin tutuin ja ajattelin, että ofolta ainakin löytyisi englanninkielinen appi… Ja miten väärässä olinkaan. Jotenkin onnistuin kuitenkin avaamaan pyörän ja ajamaan parisataa metriä, kunnes jännitykseni ja järkytykseni saavuttivat sen pisteen, että pyörä oli pakko laittaa ensimmäiseen vastaantulleeseen parkkiin… Mikä sitten meni pieleen? No, ensinnäkin pyöräily olisi hyvä aloittaa vähän tutummassa paikassa. Luulin muistaneeni edellisillalta hyvin reitin paikkaan, johon halusin (Five Great Avenues -alue), mutta eihän mulla ollut lopulta hajuakaan oikeasta suunnasta. Ja eka kerta kaupunkipyörällä Kiinassa + mapsin tuijottaminen puhelimen ruudusta – ei hyvä idea, paitsi jos haaveilee pidemmästä sairauslomasta tai muusta lopullisesta… Ei muuta kun pyörä parkkiin ja pettyneenä omat jalat alle ja kohti aluetta. Five Great Avenues -alue on aika laaja ja mielessäni kyti edelleen haave pienestä pyörälenkistä sen ympäri. Pienen googlettelun jälkeen selvisi, että Mobikella on englanninkielinen appi ja päätin antaa kaupunkipyöräilylle vielä yhden mahdollisuuden. Pienen asennus- ja rekisteröintisäädön (mm. selfien lähettäminen itsestään ja passistaan) jälkeen sain pyörän alle ja lähdin matkaan. Alueella pieni eksyminenkään ei ollut vaaraksi ja kaduilla oli hyvin merkityt kaistat pyöräilijöille ja muille hitaille tielläliikkujille. Kadunylitykset ja risteykset tarjoilivat toki pieniä jännitysmomentteja, sillä vieraassa kaupungissa kääntymis- ja muut säännöt (tai tavat) voivat yllättää. Näinkin varmimmaksi mennä tien yli, kun en nähnyt lähellä auton autoa ja päästyäni takaisin lähtöpisteesen Minyuan-stadionille pieni kivi vierähti sydämeltä. Mahtavaa, että elämäänsä voi saada jännitystä ja living on the edge -kokemuksia ihan vaan pyöräilemällä… 😀

Kuvasaldo viikonlopulta jäi aika köyhäksi enkä edes jaksanut ottaa kameraa mukaan vilkaistuani sääennustetta. Muutenkin kamera on ollut toistaiseksi varmaan turhin (ja kallein) ostokseni täällä… Tuntuu, että taivas on joka paikassa samaa harmaata mössöä, joka syö kuvista kaiken värin ja tunnelman. Katsotaan kuitenkin, josko saisi ensi viikolla Pekingistä edes muutamia järkeviä kuvia, kun luvassa on kolmen päivän turreilupuristus ja vihdoin ja viimein mm. Kiinan muurin valloitus! Varattiin 8 kilometrin patikointiretki kunnostamattomalta Jiankoun osuudelta Mutianyun kunnostetulle osiolle. Toivokaamme siis kirkasta keliä ja sinistä taivasta!

Niin, kelistä vielä pari sanaa. Pekingistä Baotouhun on viimeisen viikon ajan ulottunut ns. orange alert ja ilma on ollut tähän asti ehkä sakeimpana savusumusta (ja aavikolta kevättuulien mukana kulkeutuvasta pölystä). Olen pysytellyt parhaani mukaan sisätiloissa, mutta silti yskittää, kurkkua kuivaa ja silmiä kirvelee. Joka ilta pää on ollut kipeä ja veikkaan syyksi juurikin saastesumua. Eniten ahdistaa kuitenkin meidän pienten asiakkaiden puolesta; itselle tämä on vain väliaikaista, mutta ne pienet joutuvat elämään todennäköisesti koko elämänsä altistuneena ympäristön saasteille. Päivittäin Kiinassa tuhansia ihmisiä kuolee (ilman)saasteiden aiheuttamiin sairauksiin. Ihmisten kulutustottumuksiin tai elämäntapaan saasteisuus ei kuitenkaan tunnu vaikuttavan. Autoista suurin piirtein joka toinen on katumaasturi ja asuinalueiden porteilla sijaitsevat varastot ovat täynnä asukkaiden verkkoakaupoista tilaamia (halpoja) kertakäyttötavaroita. Kuten oon aiemminkin todennut, en oo mikään ekojeesus eikä esim. tällä lentomäärällä, joka tähän elämäntilanteeseen liittyy, voi nousta toisten yläpuolelle arvostelemaan, mutta surettaa ihmisten täysi tietämättömyys/ymmärtämättömyys täällä. Ja tämän kokoisessa maassa (monien) yksilöiden valintojen merkitys olisi niin suuri! Toki tiedostan, että samat virheet on tehty kehittyneissä maissa vuosikymmenet sitten ja nyt on näiden kehittyvien maiden vuoro nauttia elintason noususta, mutta toivoisin, että erilaiset vaikuttajaryhmät ja -järjestöt ja puhtaamman maailman eteen ponnistelevat yritykset onnistuisivat valistus- ja vaikutustyössään. Välillä nimittäin ihan hirvittää katsoa tätä maailmanlopun näytöstä.