TAMMIKUU ON TIMMIKUU KIINASSAKIN – 5 LIIKUNTATAVOITETTA VUODELLE 2018

Sisä-Mongolian talvi tuli rytinällä ja kuten Suomessakin, kylmimpänä ja pimeimpänä vuodenaikana tekee mieli lähinnä jäädä sohvan nurkkaan mussuttamaan Snickersejä ja Kinder Buenoita (mutta luojalle kiitos niistä täällä!). Ennen joulua kiirekin yllätti säännöllisen epäsäännöllisen liikkujan ja liikkumisstatistiikat laskivat kuin Kalle Palander aikanaan. 

Nyt tammikuussa on koittanut jonkinlainen (vuosittainen?) ryhtiliike ja asuinalueen kuntokeskuksessa on tullut käytyä välillä jopa nelisen kertaa viikossa. Ihan hyvä saldo huomioiden 8-18 työajat ja viikonloppuna on ehtinyt tarvittaessa kaljallekin (muistakaa tasapaino).

Oon uteliaana pälyillyt kuntokeskuksen tuntitarjontaa ja mieltä kutkuttaisi saada vähän vaihtelua perus salihommiin ja joogaan. Ongelma vaan on, että tarjolla ei ole tuttuja ja turvallisia Les Millsejä bodypumpeineen ja combateineen vaan tarjonta on vähän… sanotaanko että paikallisempaa. 

Haastan kuitenkin itseni tänä vuonna viidellä seuraavalla tavalla…

1. Mene salille tekemään jotain jopa viikonloppuna

2. Kokeile taiji-tuntia (ja anna qin virrata vapaasti…)

3. Kokeile tanssituntia (vaihtoehtoina mm. napatanssi ja (paikallinen) perinteinen tanssi eli apua!)

4. Mene ainakin kerran spinningiin ja yritä kestää koko 45min (spinning täällä näyttää aika hc:lta ja kaiken kruunaa aivan täysiä salissa ja sen ulkopuolella jumputtava musiikki, jonka päälle kuuluu välillä erilaisia tsemppi- ja hurraajoukkohuutoja eli meininki on ilmeisesti ainakin aika jees – eri asia toki selviänkö tunnista tajuissani…)

5. Väännä itsesi joogassa onnistuneesti edes pariin uuteen asentoon, joihin et toistaiseksi ole päässyt

Listan toteuttamisen aloitus jää kuitenkin johonkin helmikuun jälkeiseen aikaan, sillä ensimmäinen puolen vuoden rupeama Kiinassa tulee päätökseensä torstaiaamuna, jolloin lähdetään kohti Tokiota ja siitä sitten koti-Suomeen. Onkin ollut jo ikävä!

Suhteet Oma elämä Liikunta Matkat

MITÄ VUOSI 2017 KIINASSA OPETTI?

Tervetuloa 2018 ja uusi vuosi ja uudet kujeet vai miten se nyt menikään. No ei vaan, onhan vuodenvaihde aina jotenkin sykähdyttävää aikaa. Kaikki pysyy tavallaan samana, mutta pinnan alla kuplii silti ajatuksia ja toiveita siitä, mitähän uutta ja jännittävää tänä vuonna tapahtuu. 

Oma vuoteni 2017 oli ehdottomasti Kiina-vuosi, vaikka Kiinan maaperälle astuinkin vasta elokuussa. Kaikki kuitenkin alkoi jo silloin helmikuun loppupuolella hakiessani hetken mielijohteesta työtä ja kunnolla prosessi pyörähtikin käyntiin kuultuani työn saamisesta huhtikuussa.Siitä alkoikin muutaman kuukauden valmistautumisrumba, kunnes elokuun 16. astuin ulos terminaalista Pekingin läkähdyttävään ja hiostavaan helteeseen. Tuosta päivästä tuntuu olevan ikuisuus, sillä niin monia asioita on ehtinyt tapahtua sen jälkeen ja syksy 2017 täällä oli aika… intensiivinen ja moniulotteinen. Jotenkin muut merkittävät tapahtumat, esimerkiksi neljän vuoden gradu- ja maisteriopintokitkutuksen loppuminen onnistuneeseen valmistumiseen, väljähtyivät ja vuotta 2017 miettiessä ne eivät välttämättä tule edes mieleen. Samppanjaa muistin sentään juoda.

fullsizeoutput_f42_0.jpeg

Millaisia oivalluksia, taitoja ja eväitä elämään täältä sitten on tähän mennessä tarttunut mukaan?

No, ainakin olen oppinut…

– ylittämään vilkkaasti liikennöidyn tien pelkäämättä jääväni ensimmäisen auton alle – myös niskan alueen liikkuvuus on varmaan jatkuvalla päänpyörityksellä parantunut huomattavasti

– olemaan juomatta hanasta vettä 

– sietämään (vähän enemmän) epävarmuutta, yllättäviä muutoksia, äkkinäisiä päätöksiä ja täyskäännöksiä asioissa

– kiilaamaan jonoissa (maan tapa)

– nauttimaan palvelusta (kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos joku välttämättä haluaa tehdä sen puolestasi) ja toisaalta myös pyytämään apua (kaikkea et vaan voi tehdä itse)

– syömään puikoilla aikalailla kaikkea (siis muutakin kuin hyvin valmistettuja, sopivan kiinteitä sushipaloja)

– arvostamaan: vapaa-aikaa, vapaata internetiä, avoimuutta ja suoruutta, hyvää ilmanlaatua, tupakointikieltoja ja niiden noudattamista, mahdollisuutta ilmaista itseään omalla äidinkielellä, Prismoja ja Cittareita (miten ihanaa onkaan, kun voit ostaa kaiken yhdestä kaupasta ja voit jokseenkin luottaa siihen, että siellä myydään kanafileitä ja ettei esim. kaikki tomaatit ole mätiä), järkevää valaistusta asunnoissa, vesijohtovettä ja täydellistä vedenpainetta, toimivaa lämmitysjärjestelmää (työpaikan sisälämpötila on tällä hetkellä +15…), joustavuutta sekä kykyä toimia ja ajatella tilannesidonnaisesti, mahdollisuutta syödä uunissa valmistettuja ruokia, pehmeitä sänkyjä… 

Kuukauden kuluttua aion nauttia Suomessa edellä mainituista asioista täysin siemauksin. Ja ehkä teen sitten postauksen siitä, mitä ikävöin Kiinasta – sitä jonossa ohittelua varmaan ainakin.

Suhteet Oma elämä Matkat