PALUU ARKEEN

Palasin Kiinaan ja Baotouhun puolisentoista viikkoa sitten. Matka Helsingistä Pekingiin oli lähes yhtä kamala kuin viimeksi, vaikka nyt lensinkin ihan suoralla lennolla. Aikaero kuitenkin aiheuttaa sen, etten saa nukutuksi/ehdi nukkua lennon aikana ja koneen laskeutuessa Kiinassa odottaakin jo aamu. Lisäksi olin joutunut vaihtamaan jatkolennon Baotouhun iltalennoksi, koska sähläsin Tokion reissulla kiinalaisen liittymän sim-kortin roskikseen ja edessä oli (perinteitä kunnioittaen) uuvuttava reissu China Unicomin liikkeeseen… Joo, mieleen tulee varmaan kysymys, miksi en voinut hakea uutta korttia vaikkapa täältä Baotousta? No, vastaus on Kiina. En saanut kummaltakaan yhtiöön yhteydessä olleelta kiinalaiselta kontaktiltani 100 prosenttisen varmaa vastausta siihen, onnistuisiko sim-kortin hakeminen Baotoun liikkeestä, sillä liittymä on avattu Pekingissä, joten onnistumisen maksimoimiseksi päätin mennä vielä samaan liikkeeseenkin, mistä ensimmäinen kortti oli saatu… Kiinalainen byrokratia – live and learn. 

Baotoussa paluu arkeen tuli rytäkällä ja viimeiset 1,5 viikkoa ovat olleet hyvin työntäyteiset. On mahtavaa, että päiväkoti on saanut paljon uusia asiakkaita, mutta itse olisin toivonut vähän rauhallisempaa aloitusta… Jetlag ei tosin ole päässyt vaivaamaan, sillä uni on tullut joka ilta välittömästi – hyvä että olen ehtinyt painaa pääni tyynyyn.

Kaikesta kiireestä ja väsymyksestä huolimatta tuntuu kuitenkin ihan hyvältä olla taas täällä. Loma oli ihana ja oli mahtava nähdä tuttuja tyyppejä ja tuttuja paikkoja. Mutta ilman omaa asuntoa, työtä ja sitä normaalia arkea Helsinkikään ei tuntunut ihan samalta. Onkin ollut ihana tulla pitkän ja väsyttävän päivän jälkeen täällä kotiin ja rojahtaa sohvalle katsomaan sarjoja. On ollut ihanaa, kun ei ole tarvinut kantaa 15 kiloa omaisuutta selässä ja laskea monetko puhtaat sukat olikaan vielä jäljellä. Toki täällä on edelleen ne samat jutut, jotka jaksaa ärsyttää ja jotka ei tunnu kotoisilta, mutta nyt ne tuntuvat ainakin paremmin hallittavilta.

Toki varsinkin nyt ensimmäisten tiiviiden työviikkojen jälkeen oon joutunut myös miettimään, mitkä asiat täällä vapaa-ajalla tuottavat mulle iloa ja tuovat tasapainoa työhön, sillä arki ja elämä täällä on kuitenkin niin erilaista. Tulinkin siihen lopputulokseen, että parhaiten voin, kun yritän tehdä mahdollisimman paljon itseäni hemmottelevia ja mielihyvää tuottavia asioita. Viikonloppuna kävinkin ottamassa kynsiin uuden geelilakkauksen (6 euroa!) ja lauantai-iltana syötiin työkavereiden kanssa quesadilloja ja juotiin viiniä. Piti mennä hierontaankin, mutta paikka oli täynnä eikä jaksettu odottaa lähes tuntia. Sunnuntaina oltiin korealaisessa kylpylässä lillumassa – erittäin rentouttava, mutta myös erittäin outo kokemus, joka vaatii oman postauksensa. Täällä arjen iloja mulle on myös lähisali ja yritänkin nyt jaksaa käydä liikkumassa, vaikka miten joskus uuvuttaisi töiden jälkeen. Lisäksi jokaiselle kuukaudelle ennen kesälomaa on suunnitelmissa ainakin joku pieni reissu ja ensi viikonloppuna pääsen haistelemaan merituulia Tianjinissa. Tai no toivottavasti merituulia – saastetilanne Tianjinissa on ollut alkuvuoden ”aika” haastava, joten katsotaan tuleeko pistettyä nokkaa ulos hotellihuoneesta. Onneksi tuli buukattua aika kiva hotelli – pientä arjen luksusta sekin.

Kuvat ovat lauantailta, kun olimme saaneet kutsun asiakkaiden omistamaan kasvisravintolaan Baotouon vanhaan keskustaan. Suhtauduin konseptiin skeptisesti, mutta ruoka oli erittäin positiivinen yllätys. Parasta oli kuitenkin, että pääsin maistamaan ensimmäistä kertaa ”mock-meatia”, joka on suorastaan taiteenlaji buddhalaisessa keittiössä (ravintola sijaitsi buddhalaisen temppelin läheisyydessä ja ravintolassa käytetään buddhalaiseen keittiöön kuuluvia raaka-aineita) ja josta olin lukenut useammankin kerran ennen Kiinaan tuloa. Tätä ”feikkilihaa” löytyi annoksista muodossa jos toisessa ja makukin oli lähes lihaa vastaava.