SIELUNHOITOA SOULISSA

Tein taannoin vappuvapaiden varjolla (hyvin) pikaisen visiitin Koreaan Souliin. Ennen lähtöä(kin) kiinamittarit olivat aika tapissa ja maisemanvaihto tuli enemmän kuin tarpeeseen. Nyt jälkikäteen jäin kyllä miettimään, että nostaako Kiina karvat pystyyn ja tunteet pintaan aina juurikin siksi, kun tietää, että ’pääsee’ hetkeksi pois? Vai tarjoileeko maa vain sattumalta niitä ei-parhaita ominaisuuksiaan juuri ennen lomia ja reissuja – en osaa sanoa. 

Joka tapauksessa reissu Souliin oli ihana, mutta raskas. Kaksi ja puoli päivää Soulin kokoisessa metropolissa on aika uuvuttava rutistus, varsinkin jos to do -lista on pitkä kuin nälkävuosi. Nälkää ei tosin tarvinut nähdä, paitsi ensimmäisenä iltana, jolloin toivotun ravintolan löytyminen ei vaan onnistunut ja mikään muu ei tietenkään näyttänyt houkuttelevalta (kunnes näin kyltin ”tacos”). Jep, tacoja Koreassa ja kaikkialla muuallakin aina kuin mahdollista.

Mitä reissu sitten piti sisällään?

Saavuin Souliin Incheonin kentälle lauantaina iltapäivästä. Maahantuloruljanssin, laukun hakemisen ja paikallisen dataliittymän (live and learn) hommaamisen jälkeen kello oli kuitenkin jo lähemmäs viisi ja edessä oli vielä puolitoistatuntinen lentokenttäbussilla taitettava matka itse kaupunkiin. Lentokenttälimusiinibussi oli mulle kuitenkin mahtava palvelu, sillä pääsin sillä tien toiselle puolelle majoituksestani nähden. Majoituksena toimi GloryInn -niminen pikkuhotelli Dongdaemunissa, jossa mua odotti pikkuhuone pienellä sängyllä, pienellä pöydällä ja pienellä kylpyhuoneella. Ja mikä tärkeintä, pienellä hinnalla! Ja muuta Soulissa ei kyllä tarvitsekaan, sillä kaupungissa päivät saa kulumaan helposti ja majoituksessa täytyy käydä lähinnä pikaisesti suihkussa ja nukkumassa (ellei hyödynnä paikallisten 24/7 kylpylöiden peseytymis- ja nukkumismahdollisuuksia). 

Hotellille saapumisen jälkeen keräsin kuitenkin itseni nopeasti kasaan ja suuntasin ekaksi illaksi Hongdaen opiskelija/”trendi”alueelle. Alue oli tosi makea, mutta ekaksi illaksi jokseenkin huono valinta, koska olin aivan poikki ja pää oli uudessa kaupungissa jokseenkin pyörällä. Hongdae on täynnä kivoja rafloja, siistejä baareja ja clubejakin, mutta uskallus ja voimat eivät kovista aikeista huolimatta riittäneet niitä koittamaan… Ainakan tällä kertaa. Safkan ja parin bissen jälkeen olikin pakko painella nukkumaan, sillä aamulla oli edessä aikainen herätys ja piiiiitkä päivä. Sunnuntaiksi olin varannut paikan Changdeokgungin palatsialueella sijaitsevan ”salaisen puutarhan” Huwonin kierrokselta. Changdeokgung itsessään ei ollut mikään ihmetyksen aihe (enää), sillä palatsi- ja temppelirakennukset täälläpäin edustavat kaikki aika samannäköistä tyyliä… Mutta palatsialue itsessään oli ihana kokemus, sillä se oli hiljainen, rauhallinen ja vihreä. Kuivan ja karun pohjois-Kiinan talven jälkeen kaikki vihreä ja vehreä on ihanaa ja Koreassa sitä riitti. Sinistä taivasta vasten puiden lehtivihreä tuntui vielä vihreämmältä ja jos Kiinassa toisinaan näen (henkistä) punaista, Soulissa näin vain (henkistäkin) vihreää. Huwon oli ehdottomasti ihan erillisen kierroksen arvoinen ja varsinkin muutamassa kohtaa puutarhaa olin varma, etten ole koskaan toistaiseksi nähnyt mitään niin kaunista tai oikeastaan rauhoittavampaa. Todella zen paikka, vaikka puutarhassa parveilikin laumoittain turisteja selfiekeppeineen. 

Changdeokgungista suuntasin takaisin Dongdaemuniin ihmettelemään Dongdaemun Design Plazaa (DPP) ja sen jättimäistä alumiinirakennelmaa. Jotakin Soulin suuruudesta kertoo kai, että vastaavaa rakennelmaa olisi vaikea kuvitella oikeastaan mihinkään kohtaa Helsinkiä tai moneen muuhunkaan paikkaan, sillä se peittäisi alleen ehkä noin puolet kaupungista. Design plazalta löytyy museo (ainakin yksi), designmyymälöitä, toreja ja vaikka mitä. Itse kävin design museumissa katsomassa näyttelyn, jossa vanhasta korealaisesta taiteesta oli tehty eri tavoin liikkuvaa kuvaa alkuperäisten, paperille piirrettyjen teosten ollessa niiden rinnalla esillä ja varsinkin videoteokset isolta kankaalta katsottuina olivat tosi makeita.

Myöhemmin illalla pimeän tultua kävin ihmettelemässä Soulin suuruutta Lotte World Towerissa. Maisema tornista oli upea ja pimeässä illassa loistavia kaupungin valoja oli pakko vähän fiilistellä (elämäni toistaiseksi kalleimmalla) lasillisella kuohuvaa. Toisaalta Baotousta ei saa sampanjaa, joten tuolla tuli kuitattua aika monet kuohuvat viimeisten kuukausien ajalta…

Maanantain suunnitelmat eivät sen sijaan olleet kovinkaan aikataulutettuja, joten aamusta päätin hetken mielijohteesta kokeilla onneani ja lähdin kohti Namsan-vuorta ja sen huipulla odottavaa N Seoul Toweria. Alkuperäinen suunnitelma olisi ollut joko kiivetä ylös tai tulla vuorelta jalan alas, mutta jalat olivat edellisten päivien kävelystä niin vetelänä, että päätin hyödyntää bussikyydin huipulle saakka. Sää oli kuitenkin sen verran pilvinen, ettei itse torniin menossa olisi ollut hirveästi ideaa. Tornin juurella hörpin kahvin, ihmettelin hetken muiden turistien touhuja (kuinka monta selfietä itsestään voi ottaa?) ja ajelin köysiradalla alas. 

Namsan-vuorelta suuntasin kohti Namdaemunin toria ja elättelin nälkäisen toiveita katuruokalounaasta. Tartuinkin melkein ensimmäiseen mahdollisuuteen, jotka olivat (kiinan)kotoisat dumplingit ja baozit kimchitäytteellä.

Namdaemunin torin jälkeen lähdin kävelemään kohti metropysäkkiä ja osuin sattumalta Myeongdongin ostoskaduille, josta mukaan tarttui jonkin verran korealaista kosmetiikkaa. Viimeisenä iltana suuntana taas oli Itaewon, jossa onnistuin eksymään sen (vähän hämäriin) etnisiin kortteleihin, löytämään kaikki maanantaisin suljetut ravintolat ja lopulta päädyin sattumalta (kaupunginosan expat-suosiosta huolimatta) korean bbq -ravintolaan, jossa kaikki muut asiakkaat olivat korelaisia. Soulin ehdoton plussa on kuitenkin, että toisin kuin Kiinassa, näissäkin paikoissa selviää aika hyvin englanninkielellä ja tilaaminen sujui korean- ja englanninkielisestä menusta aika kivuttomasti. Raflasta suunnistin vielä yhteen irkkubaariin. jossa sai kaksi siideriä yhden hinnalla. Lisäksi ystävällinen baarimikko tarjosi vielä viimeisen illan sojut kuultuaan ja kauhistuttuaan siitä, etten ollut vielä sitä maistanut. Soju menikin kyllä ehdottomasti tämän maanosan muiden (maistamieni) viinojen edelle ja sekä baijiu että sake jäivät kauas taakse. Jos lähtö kentälle ei olisi ollut kukonlaulun aikaan, olisi voinut ottaa vaikka toisenkin.

Alla vielä muita, randomeita huomioita Koreasta: 

– Metroasemilla soi fanfaarit kun metrojuna saapuu laiturille (näitä sietäisi soittaa länsimetrossakin, jos juna saapuu asemalle ajallaan)

– Metroasemat ovat suuria ja (mulle) vähän epäselviä (onneksi suuntaohjeita voi saada mm. näkörajoitteisilta henkilöiltä ja eräällä asemalla tein valvontakameraan vain yhden kierroksen lähtöpisteestä takaisin lähtöpisteeseen kunnes ymmärsin mennä portaat ylös)

– Korealaiset eivät juuri siedä pienintäkään (tahatonta) kosketusta, nimimerkillä erittäin pahaa silmää mummolta kun istahdin metrossa epähuomiossa tämän takinliepeelle, minkä lisäksi he vaikuttavat ehkä hitusen epäkohteliaammilta kuin esimerkiksi japanilaiset (en tiedä mitä ”anteeksi” on koreaksi, mutta Japanissa asia tuli varsin nopeasti selväksi). Mutta toki kiinalaisiin nähden korealaiset ovat tapakirjojen malliesimerkkejä.

– Englantia puhutaan huomattavan ja ilahduttavan paljon enemmän kuin naapurimaa Kiinassa (edes sen suurimmissa kaupungeissa), mutta osassa ravintoloista menun lukeminen on mahdotonta

– Jos joku on Big in Japan, se ei ole mitään verrattuna siihen, että on Big in Korea – paikalliset fanikaupat olivat aikamoinen nähtävyys ja niissä kävi oikeasti maksavia asiakkaita (uteliaiden turistien ohella)

Kaiken kaikkiaan reissu oli tiukahkosta aikataulusta huolimatta oikein onnistunut, vaikka nähtävää ja tehtävää jäikin (mahdolliseen) seuraavaan kertaan aika paljon. Olis ollut ihana hengailla vähän enemmän ja suorittaa vähän vähemmän, mutta kun vähäisiä lomapäiviä käytetään, niin on ymmärrettävää, että Soulin kokoisessa kaupungissa joutuu pitämään vähän kiirettä. 

Tänään jatketaan muun Aasian fiilistelyä, kun käydään testaamassa japanilainen (tai ”japanilainen”) ravintola täällä. Sanomattakin lienee selvää, että odotukseni eivät ole järin korkealla, vaikka – yllättävää kyllä – Korean bbq täällä onkin ollut aika jees.