TALVI TULI (KIINAN) MUURILLE
Viime viikon lopulla Kiinassa vietettiin kansallisia juhlapyhiä qingming-festivaalin merkeissä. Kun paikalliset muistelivat edesmenneitä sukulaisiaan ja esi-isiään ja vierailivat kaupunkien ulkopuolilla sijaitsevilla hautausmailla ”putsaamassa hautoja” ja polttamassa paperirahaa, -taloja, -autoja, -puhelimia ja mitä muuta henkimaailmassa pärjätäkseen voikaan tarvita, nämä länkkärit lähtivät nauttimaan vapaista Pekingiin ja reissun tarkoituksena oli kiertää kaikki ne keskeiset nähtävyydet, jotka edellisillä ruoka- ja juomamatkoilla on jääneet välistä.
Perjantaina koinkin todellisia Game of Thrones -viboja, kun patikoitiin Kiinan muurin kunnostamattomalta Jiankoun osuudelta Mutinyuaihin, sillä talvi oli tullut muurille! Pekingissä oli siis edellispäivänä 30 vuoden tauon jälkeen satanut lunta huhtikuussa… tottakai. Lähdettiin 9 hengen porukalla matkaan aamusta Pekingin keskustasta ja ajomatkalla muurille kuski kertoili faktaa muurista, sen historiasta ja hieman yllättäen myös vitsejä ja tosiasioita Kiinasta (opas oli ihan huipputyyppi). Lisäksi nähtiin kuvia ja videoita muurilla liukastelevista kiinalaisturisteista ja lumen peittämistä vuorenrinteistä ja puista… Olin haaveillut jo hieman vihertävästä ja vehreästä vuoristomaisemasta ja hedelmäpuiden kukista, mutta todellisuus oli astetta harmaampi ja GoT-henkisille turkiskauluksille olisi muuten hyytävässä viimassa ollut käyttöä.
Patikointi oli kuitenkin sääolosuhteista huolimatta kaiken kaikkiaan upea kokemus! Reitin rankkuus tuli tosin yllätyksenä, sillä ajattelin, että retkikuvaus oli vähän liioiteltu, jotta löysimmät kaupunkikävelijät (tunnistin tästä myöhemmin itseni :D) karsiutuisivat joukosta pois, mutta mitä vielä. Patikointi aloitettiin ensimmäisellä todella jyrkällä nousulla (pohdimme kaikki yhteen ääneen, että siis tuonneko me lähdetään) ja reitti kulki koko matkan jonkinlaista polkua/kivikkoa/kallionrinnettä pitkin kaiken kaikkiaan x metrin korkeuteen. Osin jo tuhoutuneen muurin päällä kävellessä pidättäydyin jyrkästi katsomasta reunalta avautuvaan pudotukseen ja vanha korkean paikan kammo muistutteli aina aika ajoin olemassaolostaan. Olin ollut alkuviikosta kuumeessa, joten sen ja näemmä jokseenkin romahtaneen kuntoni vuoksi olin reitillä ajoittain aika rikki. Fiilis ”huipulla” oli kuitenkin mahtava ja maisemat upeat ja historiaan pääsi jotenkin paremmin kiinni, kun kaikki näyttikin vanhalta. Matkan varrella vastaan tuli kaksi seuruetta, mutta muuten saatiin olla koko patikoinnin ajan aivan rauhassa. Patikointi päättyi Mutinyuain kunnostetulle muuriosuudelle, jota ei sitten kovin pitkälle enää jaksettu kävellä. Ainakin omat koipeni olivat nimittäin niin hapoilla, että jokainen astuttu porras kunnostetulla muurilla aiheutti pienen jännitysmomentin kaatumisesta. Alas muurilta pääsi onneksi laskemalla ihan mahtavaa kelkkarataa pitkin!
