VÄSYTTÄVÄ KIINA

Piti kirjoittaa (ja oon jo vähän kirjoittanutkin) postausta vapun Soulin reissusta, mutta täkäläinen elämä on tullut aika pahasti päälle, ja postaus ei vaan valmistu. Pitäisi siirtää kuvia, tsekkaa ne, valita sopivat, kirjoittaa tekstiä, muistaa mitä tapahtui ja mitä tein. Mutta en ehdi ja en muista.

Tuntuu, että oon väsyttänyt itseni tällä arjella ja sitten niillä reissuilla. On kyllä ollut ihana käydä paikoissa ja viime viikonloppuna tapasin kotoa tulleita ystäviä Pekingissä (ja se oli tottakai sen arvoista). Tiistainakin käytiin expattien pubivisassa ja valvottiin vähän!

Valitettavasti tällaiset extra-aktiviteetit vaan vie mehut täällä, kun arjesta se 10 tuntia/päivä menee töissä ja siellä tuntuu olevan nyt ainakin tuhat ja yksi rautaa tulessa ja vieraskielinen työympäristö jo itsessäänkin uuvuttaa, ainakin mua. Ja oli pubivisa tai ei, herätys on aina kuudelta (tai no, joskus kuuden jälkeen ja ennen töihin lähtöä…). Reissuilla ei taas oikein tule nukuttua, kun sen muutaman päivän haluaa käyttää mahdollisimman tehokkaasti tai yrittää pelastaa maailman (ja rahapussinsa) ja ottaa sen kolisevan junan alle.

Alla on nyt useamman viikon univelat ja sen huomaa. Pienet arkiset asiat tuntuvat ylivoimaisilta: postauksen kirjoittaminen, juomaveden hakeminen automaatista (tuhoan ympäristöä ostamalla muovipulloja), kaupassakäynti (kuinka paljon voi syödä pikanuudelia ja kananmunia, ihan vaan kaverin puolesta kyselen), ajattelu, jonkin asian muistaminen hetken kuluttua jos sitä ei tee heti… Eilen suoritin ruokakaupan (Walmart muutamien kilometrien päässä) enkä ole koskaan ikävöinyt lähi-Alepaa enempää. Taksissa paluumatkalla meinasi tulla itku, kun oli niin väsy ja nälkä ja taksi seisoi ruuhkassa. Ja voitte varmaan arvata montako kertaa mua on nähty salilla viimeisten kolmen viikon aikana (kerran).

Lomaa odotellessa, siihen on 57 päivää (jep, mulla on laskuri).