Aatonaatto/23.luukku

Monta luukkua jäi välistä, mutta aatonaattona ollaan taas täällä. Huomenna se on, jouluaatto! Olen yksin hereillä ja juoksentelen vähän väliä jääkaapilla kesken kirjoittamisen napsimassa joulun herkkuja.

Minulla olisi ollut joulun alla vaikka kuinka monta juttua, jota olisin halunnut jakaa tänne blogiin; reseptejä, kotijuttuja, askarteluhommia, arkisia juttuja, mutta olen vaan ollut saamaton tällä rintamalla. Tänään Fb muistutti minua muistoista, ja kun menin kohtaan ”tänä päivänä”, oli ihana selata edelliset joulumuistot läpi! Aika usein olen julkaissut lapsista tonttukuvan 23. päivä ja niitä oli ihana katsella allekkain. Sama juttu se on joulukuvien kanssa, aina joulun alla tulee kaivettua edellisten joulujen kuvia. Niinpä tälläkin kertaa saatte katsella kuvia kotoa.

Tämä joulu on hiipinyt sydämeen ja mieleen todella hitaasti ja varkain. On ollut monena hetkenä vaikea saavuttaa joulumieltä ja nytkin tuntuu hiukan uskomattomalta, että aatto on huomenna. Joulu on aina ollut minulle mielentila, sekä iloa että hiljentymistä niiden asioiden äärelle mistä pitää ja mitä pitää tärkeänä. Toki se on sitä tänäkin vuonna, mutta niin suuria juttuja ja kysymyksiä on mahtunut vuoden sisään, että on oikeastaan vaikea tajuta, että ollaan jo tässä vaiheessa vuotta.

Kirjoitin aiemmin, että minulle paras joululahja olisi saada läheiset rakkaat saman katon alle viettämään joulua. Näyttää siltä, että olen saamassa jouluksi parhaan lahjan, kun kaikki kokoontuu meille yhdessä syömään joulupuuroa, vastaanottamaan pukkia ja juomaan perinteiset joulukahvit. Tänä vuonna tuntuu, että pitää olla erityisen kiitollinen, että saamme olla yhdessä.

Lapset luonnollisesti ovat olleet ihan hässäkässä ja veikkaan, että heidän ajatusmaailmansa ei yltä pelkästään yhdessäolon tavoitteluun. Tänään on seurattu sekä ratkiriemukasta iloa että pientä ilmaa puhdistavaa kiukkua. Jännää aikaa! Onneksi ei tarvitse odottaa kauaa.

Joulu nimittäin kirjaimellisesti on ovella. Odotus on päättymässä ja voi hiljalleen kääntää ajatuksensa sekä mielensä siihen tilaan, jossa muistaa kiittää siitä mitä ympärillä on ja nauttia hetkestä. Hetket on ne tärkeimmät, joita me sitten toivottavasti kannamme sydämessä mukanamme. Meidän mielentila on myös lasten joulu; yritetään tehdä siitä sellainen, että lapset kantavat niitä sydämessään vielä aikuisinakin.

IHANAA JOULUA KAIKILLE IHANILLE SIELLÄ!