Kun taas aloitat alusta.

Kävin äsken muistelemaan tätä kesää ja mietin, että onpa kurjaa, että en ole jaksanut tallentaa kamerankaan kautta mitään arkisia hetkiä. Kuvaaminen on jäänyt todella vähäiselle huomiolle lähiaikoina, mutta siihen on nyt alkavan syksyn matkassa saatava muutos. Koneellani on aina kuukausittaisia kansioita, ja vuoden 2017 heinäkuu uupuu kokonaan. Kännykän kameran kautta on vähäiset räpsyt otettu. Harmittaa. Niinkuin sekin, etten voi selata nyt arkea blogista taaksepäin, ennen jaksoin tallettaa. Nyt rupean taas kulkemaan kamera kaulassa.

Olen viimeeksi päivittänyt blogiakin huhtikuussa Ellan synttäreiden tiimoilta. Toukokuussa tartuin haasteeseen liikunnan osalta, ja ylimenevä aika on pitkälti mennyt sen parissa. Väitän kuitenkin, että olen puhtaasti vaan levännyt enemmän, joka ei välttämättä ole huono asia sekään. Nyt taas kaipaan vähän vanhoihin rutiineihin, joten ehkä tästä vaan hyppään taas messiin. 

Tunnelmakuvina tähän paluu blogiin -postaukseen tarjoan meidän yhteisen kesäisen vaellusreissun kuvia. Olimme lasten kanssa kaksi yötä vaeltamassa; Nuuksiossa yhden yön ja Repovedellä toisen. Lapset jaksoivat kävellä 18km. Sää suosi reissaajia, ja tämä on ollut reissu, jota on yhdessä muisteltu useaan otteeseen. Kun ehtisimme vielä kerran yhdessä yöpymään teltassa! Kuvia on paljon, mutta niiden myötä suosittelen tätä viiden tähden majoitusta kaikille perheille; ei loppuviimein kallista, jos ei tarvitse ajaa metsän ja maisemien perässä kauhean pitkälle (toki retkeilyvälineet kustantaa, mutta vähemmälläkin pääsee alkuun). Hermo lepää ja arkiset askareet eivät tunnu yhtään niin kamalilta kuin himassa.

 

Ja todella, I AM BACK! Pidetäänhän nyt tahtia yllä, jos saisin kodinkin muutoksia kuvattua, ja myös tulevan matkan haluan ehdottomasti sitten blogin puolellakin jakaa, mutta siitä lisää myöhemmin!