Mekko taskulla ja leggarit
En ole ommellut aikoihin taas mitään, lapsille varsinkaan. Muutamia pakollisia pikkupuhteita ja joulun aikaan muutama lahjus tuli tehtyä, mutta muuten on ompeluvermeet pysyneet kaapissaan. Eilen oli tarkoitus siivota ompelukaappi, niin tartuin mielummin hommiin. Ompelin hermoja koittaakseni Ellalle mekon ja legginssit. Ilman kaavoja tietenkin vaan leikkasin kankaista, ehkä olisi saanut mekkoon jäädä enemmänkin väljyyttä. Ei ole enää samanlaista tuntumaa, kuin aiemmin kokoihin.
Nämä valmistuivat eilen hämärän aikoihin, ja Ella halusi laittaa tietysti heti uudet kuteet päiväkotiin. Lupasi, et kun päästään päikystä kotiin, voin ottaa muutaman kuvan tänne blogiin. No, en voi syyttää, että jätti lupauksensa pitämättä. Melkein naurattaa kuitenkin kuvissa näkyvä motivaatio koko kuvaushommaan.
Tämä neiti on nimittäin aika usein sellainen, et kun hän päättää, niin se päätös on sitten niin. Muutaman kerran on tullut todettua, että tämä sisupussi jaksaa istua milloin missäkin jooga-asennossa mököttämässä, jos ei just nyt nappaa muiden ehdotukset tai mene ihan niin ku oli itse suunniteltu. Vastapainoksihan tämä tyttö on usein pelkkää aurinkoa, joten joskus nämä sisupussihetket jopa naurattaa.
Hymyä ei siis asukuvissa ole luvassa tällä kertaa, eikä hauskoja keikistelyitä. Neiti odotti vaan, että saa käyttää peliaikansa; tabletilla joku veljen lataama maatilapeli, joka on Ellan suosikki tällä hetkellä. Ehkä se tästä rentoutuu sitten toiveen toteuduttua, ja kahvikupin juotuaan.
Kankaat siis aikoja sitten sinne kaappiin haudottuja aarteita. En edes muista mitä kaikkea kaapin kätköissä on! Joustis mekossa on ainakin Metsolalta, tammenterhokangasta en edes muista; olisko Noshilta joskus tilattu, villi veikkaus. Mekkoon piti tehdä ISO TASKU, että katti, raita, pilkku, natsu, tai milloin kukakin mahtuu mukaan. Illalla Ellalla olikin taskussa pari ketunpoikasta ja itse leikki olevansa äitikettu. Ei paljon taskua kummempaa tarvittu…
Pikkuisen puraisi ompelukärpänen, vaikka huomasinkin, että sitä sun tätä oli lopussa, ja siksi joistakin materiaaleista ei saisi vielä edes asuja. Täytyisi tehdä tilausta tai käydä kangaskaupoilla. Lankoihin, kantteihin, resoreihin jne. tarvittaisiin täydennystä ja kaapin kätköissä olevat kankaat vähän kyllästyttää (Note to myself; älä jemmaa…). Myös koneet kaipaisivat öljyymistä ja huoltoa. Saumurin langatkin pitäisi vaihtaa….
Voi siis olla, et tiuhaan ei ainakaan blogin puolella tulla näitä lastenvaatteita näkemään, vaikka se valmis setti aina mieltä lämmittääkin. Ella jaksoi vahtia vierestä melkein koko ompeluajan. Se siivo, mikä syntyi, onkin sitten eri asia. En muistanutkaan, miten paljon saan sotkua aikaiseksi moisessa hommassa.
Ja tulihan se hymy! Tähän on hyvä lopettaa, ja siirtyä itsekin päiväkahvin ääreen! Mukavaa keskiviikkoa kaikille!