Vaikka teen osittaista työaikaa juuri nyt, olen lähiaikoina ollut todella väsynyt. Luulen sen johtuvan siitä, että menen joka aamu seiskaan töihin, viikolle kertyy aikaisia aamuja ja illalla en saa unta ennen puoltayötä. Univelka kasvaa. Nyt viikonloppuna olen vetänyt molempina öinä 12h yöunet, joten jos taas ensi viikon pärjäisi. 

Tästä väsystä ja sen aiheuttamasta saamattomuudesta johtuen tämä viikonloppu oli pyhitetty pitkälti vaan levolle ja olemiselle. Skippasin yhdet treenitkin (Kyllä!) ja otin ylimääräisen lepopäivän. Lauantaina perheen yhteiseksi tekemiseksi valikoitui retki, ja lähdimme taas Ruokolahdelle Myllykoskelle.

Päästettiin itsemme tosi helpolla, ja haettiin lähes kaikki ruoka valmiina kaupan hyllyiltä. Lapset halusivat lihapullapastaa ja me otettiin samaa vähän eri mausteilla. Eli einespusseja ja lihapullapurkki. Kylkeen lapsille trip-mehut ja karkit, aikuisille kahvit. Oli meillä makkaraakin ja nakkeja, mutta jäivät vähemmälle huomiolle.

Nyt ei edes taivallettu paljoakaan per suunta, tai käyty haahuilemassa ympäriinsä, vaan aika paljon vaan rentoudutiin ruokaa laittaen ja notskilla istuen. Toki käytiin tutkimassa koskea, kun se niin kauniisti oli paikka paikoin sula sekä virtaava, ja joissain kohtia jää muodosti kauniita ryöppiöitä virran keskelle.

Talviretkeilyn kohteena Myllykoski olisi hyvä paikka yöpyäkin, kun tosiaan virtaava vesi helpottaa tiskauksia ja ruuanlaittoa. Kovasti jo rupesi kolkuttelemaan mielessä, jos joskus tulevaisuudessa talvellakin nauttisi yömajoituksesta luonnossa. Lasten kanssa ekaa yön yli reissua on suunniteltu keväälle, kohteita on vielä muutama joista raakata.

Ja niin se vaan on, että nämä retket ovat parhaimmillaan juuri sitä mielenlepoa. Lapset viihtyvät tutkien paikkoja ja nuotiota sörkkien, lisäksi meidän lapset haluavat aina toimia kokkeina ja keittäjinä ja trangian ympärillä riittää kuhinaa; saanko sytyttää, mie vahdin, mie hämmennän, onks jo valmista, saako lihapullat jo laittaa.

Ja se hiljaisuus omia lapsia lukuunottamatta: on vain metsän ja nuotion äänet. Meille kävi taas melko hyvä tuuri; edelliset lähtivät melkein saman tien kun tultiin ja seuraavat tulivat, kun olimme itse tekemässä lähtöä. Saimme siis nauttia luonnon rauhasta oman porukan voimin. Vieraskirjasta päätellen Myllykoskella kuitenkin riittää edelleen paljon retkeilijöitä ja makkaranpaistajia, joten jos absoluuttista rauhaa etsii, sitä ei välttämättä täältä löydä. Suosittelen silti käymään vierailulla! Helppo kohde suht pientenkin lasten kanssa, koska autolla pääsee lähelle.

Illalla olikin sitten kiva vaan olla yhdessä kotosalla, matustella loput karkit ja katsella putousta koko konkkaronkan voimin. Mahat täynnä mahdollisimman helposti laitettua ruokaa, joka taas maistui ulkosalla taivaalliselta.

Tämä päivä on mennyt mahdollisimman paljon myös lepäillessä, vaikka treeneissä jo kävinkin. Jotenkin toivon, että kevät saapuisi aikaisessa; päivät pidentyisivät pian ja valo lisääntyisi ja olo voimistuisi. Siihen asti ei auta kuin lepäillä ja kerätä voimia viikkoihin näistä ihanista pienistä hetkistä! Tsemppiä tulevaan viikkoon kaikille!