Hmm, en oikeen tiiä.. Pelottavaa. Kaikki tuntuu jotenki niin ”ei miltään”. Unelmamies on parantanu tapansa ja pitää yhteyttä paremmin mut nyt mul on jotenki semmoi fiilis et ähhh. Ehkä mä kyllästyn liian helposti.. Tai sit oon jo ”luovuttanut” asian suhteen. Tai mun mieli on, koska kokoajan mun takaraivos kuuluu ääni et joku ei nyt mee niinku pitää – jotain mätää täs on. Enkä keksi et mitä.. Ehkä tää on taas näitä asioita et ajan kanssa..

Spontaanimiehestäkään ei oo kuulunu, enkä tiiä siihenkää oikeen syytä – ehkä molemmat aattelee et tää ei oo ihan sitä mitä tarvii…

Tarviin kokoajan ”aikaa”, ku aattelen et ”ajan kanssa” mut silti must tuntuu et aika loppuu? Miten tää nyt näin meni.. Oonko oikeestaa koskaa sit loppujenlopuks ite tyytyväinen? Tiiänkö ees mitä haen? Tiiänkö mitä on onnellisuus? Jos haenki ihan vääriii asioita vääriltä ihmisiltä.  Tarviisin pienen ohjekirjan jota seurata… Äh.. Unia.

Noooin! Uunituore ylioppilas täällä MOI! Oli kyl hauska viikonloppu, ikimuistonen vaikka muistiki vähän pätkii.. Nojuu, tequila toimi!

Tuntuu et kaikki on jotenki sotkussa taas :F aina darras on semmoi ”voi vittuuuu”-tunne.. Nojuu, siis baaris tapahtu vaikka ja mitä – en ees erittele niit tapahtumii just nyt. Pitää ensin miettiä vähä 😀 Oon kyl ihan loppu joten tää jää pikkupostaukseks.. Mut tän eka selitän;

Herra unelmatoipilas, tai oikeestaan sen paraskaveri tekstas mulle et onnee jne jotain höpötti kuinka kaunis oon plapla, enkä ollu ees mukana siinä jutussa ni nyt unelma möksää mulle kun se tekstailee se kaveri. ÖÖ ? Ei mua kiinnosta se missää muodossa_. Välil (aina) oikeesti miesten ajatuksenjuoksu ei vaa mee yksiin mun järjen kanssa… Vittu. Toivottavasti saadaa juteltuu asiat halki, koska mä en haluu menettää sitä :s Voi oi.