PINNAN ALLA

PINNAN ALLA

Päätin ,että nyt jos milloinkaan on aika olla rehellinen ja oma itsensä. Mun elämä ei todellakaan aina ole ollut ruusuilla tanssimista. 

Elin todella kauan niin, että en uskaltanut sanoa muille vastaan, menin virran mukana, kiusaajat ”jakoivat mielipiteitä”, yrittivät lannistaa ja hetken melkein annoin heidän voittaa. Nyt kuitenkin olen vahvempi kuin koskaan ennen, ei ajatuksen uhrausta ikäville asioille tai pääsyä mun ihon alle. Paljon töitä, yksin selviytymistä, kiusaamista ja epävarmuutta. Mutta nyt voin sanoa olevani tosi kiitollinen niille huonoille ajoille, koska ne ovat kasvattanut ja vahvistanut minua. Vaikeimpina aikoina syntyvät myös mun parhaimmat biisit. Musan teko on mulle terapiaa ja joskus inhottaa kutsua sitä ”työksi” ,sillä se ei tunnu vaativalta tai suorittamiselta. Teksteissä olen oma itseni ja vapaa.

Kysymyksiä, joita mulle on tullut, löytyy nyt vastauksia alapuolelta:

Milloin julkaisen omaa musiikkia?

Tulevaisuudessa, tullaan kuulemaan mun biisejä, kun aika on kypsä. ;). Haluan olla täysin valmis ja tyytyväinen, kun on kyse omista biiseistä. Tällä hetkellä teen yhdessä tuottajan kanssa ensimmäistä biisiäni. 

Millainen kirjoittaja olen ja miten löysin oman tyylini?

Kirjoittajana olen rohkea ja aito. Oma tyyli löytyi, kun kuuntelin itseäni. Mikä tuntuu musta hyvältä, seuraan sitä. En halua tarkkaan määritellä omaa tyyliä, koska se on mitä on. Jokaisella on kai jo oma tyylinsä luonnostaan.

Minkälaisia tekstejä ja asioita omat biisit käsittelevät?

Ihania ja ikäviä asioita. Elämän värikkyyttä.

Biiseissä on aitoja tarinoita selviytymisestä, koulukiusaamisesta, nykypäivästä ja rakkaudesta. Ei todellakaan siis prinsessa satuja. Biisien tekstit varmasti aiheuttavat keskusteluja ja erilaisia tunteita mutta kaikki palaute ja fiilikset ovat tervetulleita.

Minkälaisena haluan ,että muut näkevät minut?

Oikeastaan ihan sama. Aion olla oma itseni ja jätän sen muille ihmisille päätettäväksi.  Mun mielestä on ”cool” olla oma itsensä ja kirjoittaa rehellisiä biisejä.

Varsinkin musa-alalla kohtaa paljon neuvonantajia, ”tällainen imago on hyvä”, ”pitää olla cool” jne. Neuvot ja vinkit voivat olla myös hyviä ja niistä voi saada paljon irti, mutta jos tuntuu, että tarvitsee luoda imago, joka ei ole rehellinen, en halua siihen ryhtyä.

En malttaisi odottaa, että pääsen jakamaan mun omia biisejä. Kuitenkaan vielä ei ole sen aika. Maltti on valttia.

Matka jatkuu…

Suhteet Oma elämä Musiikki Syvällistä

VUODESTA 91′

Paljon on tullut kysymyksiä ja viestejä siitä, että mikä ihmeen biisinkirjoitus? Omaa musaa? Milloin? Mitä mä oikein teen? Ja mitä kaikkea musan teko pitää sisällään? Siitä lähti ajatus alkaa kertomaan aiheesta ja päästää ihmiset näkemään, kuulemaan ja lukemaan mikä on homman nimi. Onks tää muutakin kuin vähän laulamista ja somettamista… 😀 Tarkoitus on kirjoittaa biisinteosta, musiikista ja asioista, jotka ei aina ole olleet helppoja. Eli ei vain pelkästään niistä hyvistä vaan myös asioista, joiden parissa oon joutunut kamppailemaan.

Mutta mistä kaikki alkoi? 

VUODESTA 91′

Taaperosta asti olen aina ollut rakastunut musiikkiin. Kirjoitin jo silloin paljon runoja ja tarinoita. Lauloin ja leikin pitäväni konsertteja omassa huoneessani. Musalehdet ja julisteet koristivat huonettani. Ostin paljon levyjä ja kuuntelin erilaista musiikkia mm. Britney Spears, Rolling Stones, Alanis Morissette, Van Halen, Madonna, No Doubt, Stevie Wonder, Ray Charles, Kapasiteettiyksikkö, Anssi Kela jne. Ansaitsin viikottain viikkorahaa vanhemmiltani, jotka säästin ja ostin niillä ensimmäisen sähköpianoni. Opettelin soittamaan pianoa, vaikka nuoteista ei vielä silloin ollut hajuakaan. Aloitin myös laulutunneilla käymisen.

12- vuotiaana biisinkirjoitus ja säveltäminen tulivat kuvioihin. Se oli kuin päiväkirjan kirjoittamista musiikin muodossa. Biisien teko oli terapiaa ja toimivat pakokeinona kaikesta ikävästä ja pahasta.

Kirjoitin jo silloin koulukiusaamisesta, nykyaikaisesta maailmasta, ulkonäköpaineista, rakkaudesta ja siitä mitä oikein on onnellisuus? Varmasti aiheita joihin monet voivat samaistua.

Ala-ja yläasteilla musiikkiluokat, kuorot, bänditoiminta, konsertit ja musikaalit. Teinistä aikuisuuteen: lukio, Heo-musalinja, duo-ja bilebändi, keikkoja ja nyt viimeisimpänä valmistuminen Kotkan pop/jazz konservatoriosta muusikoksi toukokuussa 2016. Kaiken tämän aikana biisinkirjoitus on ollut aina suurena osana mun elämää. Kirjoitin jatkuvasti lisää eri elämän vaiheista ja omista ”tarinoista”.

En vielä ollut lähettänyt biisejä eteenpäin. Johtuen varmasti kiusaajien puheista, epävarmuudesta ja siitä ,että en ollut valmis. Vaikka perheeni ja ystävät kannustivat lähettämään kappaleita, en itse ollut valmis. Ennen kuin täytin 25.

Lokakuu 2015

Kotkassa asuessani päätin tehdä kahdesta vanhemmasta kappaleestani demot koulun ohella. Sain niihin jeesiä lauluopettajaltani sekä parilta muusikko ystävältä. Hommat lähti käyntiin omien biisien kohdalta edes jotenkin… 

Helmikuun 2016 

Asuin edelleen Kotkassa. Yhtenä iltana valvoin ja kuuntelin valmiita demoja. Hetken mielijohteesta lähetin demot kahteen suureen levy-yhtiöön. Ensimmäisen kerran lähetin omia biisejä ”tuntemattomille” ja laitoin itseni ja biisini alttiiksi. Vasta nyt 25- vuotiaana uskalsin katsoa mihin omat rahkeet riittää ja lähettää niitä eteenpäin.

Seuraavana aamuna…

Perjantai. Koulussa tavallista huonompi päivä. Mikrofoni hajosi kesken bänditreenien, laulu ei kulkenut ja muutenkin kouluhommat stressasivat. Tauolla ajattelin käydä katsomassa sähköpostini, oliko jo puhelinlasku tullut ja ostamassa samalla bussilipun Helsinkiin. Meinasin pudota tuolilta!!! Levy-yhtiöltä oli vastattu ja minusta oltiin kiinnostuneita!!!! Onnen kyyneleet valuivat poskilla. Seuraavalle viikolle sovittiin jo tapaaminen. Juuri sopivasti loma viikolle.

Oon niin kiitollinen, että mun biisit kuunneltiin ja ylpeä itsestäni ,että vihdoinkin tein niin kuin itsestäni tuntui.

Tällä hetkellä tulevaisuus on avoinna, mahdollisuuksia täynnä, (HEMMETISTI DUUNIA EDESSÄ) ja paljon unelmia joita haluan saavuttaa. Mikään ei tapahdu heti tai ilman kovaa duunia. Hikeä, epätoivoa, onnistumisia, pitkiä päiviä… Kaikki kuitenkin sen arvoista sillä rakastan tätä hommaa niin paljon. Teen paljon töitä. En pelkästään musan parissa. Välillä teen osapäiväisesti tarjoilijan ja myyjän hommia mutta pääpaino on kuitenkin musiikissa. 

Ostin kesällä kotistudio laitteet ja opettelin käyttämään niitä. Ne jotka mut tuntee niin tietävät ,että oon maailman surkein tekniikan parissa… Tästä aiheesta myös lisää myöhemmin.

Matka jatkuu… 

-Heidi

Heidi A 144 Ps.jpg

 

Suhteet Oma elämä Musiikki Työ