Tänään satoi jälleen räntään ja vettä, mutta onneksi ystävänpäivälahjaksi saadut tulppaanit vielä ilahduttavat ja tuovat väriä keittiöön. Rakastan kukkia, mutta ostan niitä itse aivan liian harvoin. Äitini kertoi, että isoäidilläni oli tapana ostaa isomman siivouksen jälkeen kotiin siivouskukat. Olen haaveillut ottavani tuon tavan käyttöön myös omassa kodissani. 

Tykkään siivouksesta silloin, kun saan tehdä sen rauhassa ja kunnolla. Nautinnollista siivouksesta tekee se, että näkee heti työnsä jäljen. On ihanaa, kun koti on siisti ja puhdas siivouksen jäljiltä. Tuntuu, että ajatuskin kulkee paremmin, kun lattiat eivät ole täynnä leluja, vaatteita ja epämääräisiä tavaroita niille kuulumattomilla paikoilla. Siivouksen jälkeen katse saa rauhassa levätä omilla paikoillaan olevissa tavaroissa, avarassa tilassa, puhtaissa pinnoissa ja siistityssä sisustuksessa. 

Harmillisesti vain niin kovin harvoin minulla on tällaiseen rauhassa toteutettuun siivoukseen mahdollisuutta. Yleensä siivoan niin, että kaksivuotias esikoiseni kiipeilee pölynimurin päällä, kiskoo sitä haluamaansa suuntaan, painelee imuria päälle ja pois päältä sekä kelailee johtoa milloin sisään, milloin ulos. Tämän lisäksi nuorimmainen majailee siivouksen ajan kantorepussa. Kun pääsemme esikoisen kanssa imuroinnista pintojen puhdistukseen, alkaa varsinainen show. Hänen on ehdottomasti saatava käyttää suihkepulloa ja osallistua siivoukseen mahdollisimman paljon. Kylpyhuoneessa suihkepullolla suihkiminen aivan kaikkialle ei ole ongelma, mutta kun sama tyyli jatkuu olohuoneessa, on sekasorto lähellä. Lattioiden luuttuamisessa esikoisesta mukavinta on tietysti vesiämpärin kanssa lotraaminen, joten emme juurikaan harrasta tätä toimintoa enää yhdessä.

Jossain vaiheessa poika onneksi kyllästyy äidin auttamiseen ja alkaa sen sijaan levittelemään lelujaan ja tavaroitaan ympäri asuntoa. Kotimme kaikki 70 neliötä ovat hyvin äkkiä valloitettu kaikenkirjavilla autoilla, työkaluilla ja palikoilla. Joten kun vihdoin saan siivouksen edes pintapuolisesti tehtyä, ei tyynestä mielestä, siisteissä pinnoissa lepäävästä katseesta tai työnsä tuloksesta nauttimisesta ole juurikaan tietoa. Noh, eteiseen poika ei onneksi saa hiekkakuormaa takaisin ennen seuraava ulkoilua!

Kunhan miehen työkiireet hellittävät, alan ajamaan perheeseemme siivouspäivää, jolloin minulle suodaan oma aika ja rauha siivota. Mies ottakoon silloin lapset muukaansa ja menköön vaikka ulkoilemaan, niin että saan rauhassa, hiki otsalla ja  musa pauhaten siivota menemään. Ja kotimatkalla mies voisi poiketa kukkakaupan kautta ja tuoda puhtaaseen keittiöön ne ihanat siivouskukat.