Risteys -näyttely ja prosessitila avautui eilen Galleria Hopassa Jyväskylässä. En ole ikinä ollut näin tuskissani näyttelyn avautumisen suhteen (valehtelen: olen ollut mm. tilanteessa, jossa soittelen sairaalasta puolen vuorokauden ikäisen lapseni luota ripustusohjeita näyttelytyöryhmälle).

Tässä näyttelyssä avajaisia ei oikeastaan edes pidetty; avaaminen myöhästyi erinäisistä syistä kaksi päivää; ja paikalla olevat teokset ovat pitkälti eri kuin mitä oli tarkoitus. Kuulostaa joko seikkailulta tai fiaskolta, eikö vain?

Onneksi meitä on kaksi taiteilijaa soppaa hämmentämässä, eikä kenenkään tarvinnut tuskailla yksin vastoinkäymisten edessä.

Onneksi kaikesta oppii jotain. Jos ei muuta, ainakin sen, että kaikkea voi tapahtua ja ja kaikkea tapahtuu. Jos sattuu olemaan muutenkin stressaava elämänvaihe, kaikkea tapahtuu vielä varmemmin ja enemmän.

Nyt meillä on onneksemme näyttely kasassa. Se ei vastaa sitä visiota, jonka halusin vielä pari viikkoa sitten toteuttaa, mutta ajaa asiansa loistavasti. Yhtenä tilan osana on oleskelunurkkaus, jossa voi lämmitellä tyynyjen, kirkasvalolampun ja teekupposen kanssa. Rakensimme osaksi näyttelytilaa myös majan pöydästä, ja se on ollut yllättäen sekö nuorempien että aikuisten kävijöiden suosiossa.

Näyttely on auki ainakin ensi viikon, purkupäivästä ei olla vielä sovittu.

Huomenna sunnuntaina vietämme vegaanisten lettujen aamiaishetkeä, johon kaikki ovat tervetulleita!