Käytännön asiat huomista tilaisuutta varten hoidettu!

Tila on ok, suunnitelma on ok, minä olen toivottavasti ihan ok sekä ihmisenä että ohjaajana.
Alkuun on varattu kahvia ja teetä, jotta voimme vähän tutustua ja jutella mukavia. Tunnen valmistelleeni kaiken jokseenkin hyvin (mikä ei toki tarkoita sitä, etteikö odottamattomia asioita tapahtuisi suurella todennäköisyydellä).

Päätin pitää casting-tilaisuuden prosessidraaman muodossa. 

Prosessidraama on pedagogisen draaman muoto, jossa ryhmä rakentaa tarinaa ja merkityksiä yhteisöllisesti eri harjoitteiden kautta. Sillä on yleensä jokin teema, jota lähestytään eri kulmista, ja jota reflektoidaan juuri tämän ryhmän näkökulmasta. Tavallisia prosessidraaman aiheita ovat koulukäytössä vaikkapa kiusaaminen, ulkopuolisuus tai oma identiteetti.
Tarkoitus on, että draaman aikana osallistuja oppisi paitsi teatterista/draamasta taidemuotona, myös käsiteltävästä aiheesta/teemasta, ryhmästä sekä omasta itsestään.
Vahvuutena draamalla on ehdottomasti kokemuspohjainen oppiminen: kun osallistuja toimii turvallisessa draaman tilassa vaikka juuri kiusaajan sekä kiusatun rooleissa vuorotellen, hän ymmärtää tunnetasolla oppimansa paremmin kuin kirjoista lukemalla tai passiivisesti kuuntelemalla.

Draamassa on mahdollista paitsi ryhmäyttää, myös ottaa huomioon erilaiset opijat. Toki se vaatii ohjaajalta sensitiivisyyttä ja kykyä muuttaa toimintaa kunkin ryhmän tarpeiden mukaan.

Valitsin prosessidraaman siksi, että siinä jokainen näyttelijä joutuu toimimaan yhteistyössä muiden kanssa – ei ainoastaan kilpailemaan toisia vastaan. Se tuo hyvin esiin halua heittäytyä ja tulla toimeen muiden kanssa. On mukavampaa käyttää aika leikkimällä yhdessä ja tutkimalla näytelmän aiheita, kuin testaamalla ja arvioimalla taitoja yksi kerrallaan. 

Voin postata huomenissa pohjan casting-prosessidraamaani jota käytän. Mielestäni se on suunniteltu tarpeeksi monipuoliseksi antamaan castingista käteen jotain niillekin, jotka eivät tule valituiksi lopulliseen porukkaan.

Ainakin toivon niin.